|
Post by def on May 20, 2019 18:20:49 GMT 2
Olen tylsä valkoinen cis-heteromies ilman transhistoriaa. Klassisesti ex-vasemmistolaisanarkisti ja nykyään (ainakin muiden mielestä) full white supremacist nazi kun kyllästyin oman poliittisen laidan sekoiluun ja ylivaltaan valtavirtakulttuurissa. Transkysymys alkoi erityisesti kiinnostamaan kun tajusin kuinka epäironisesti ollaan valmiita piikittämään murrosikäblokkereita ja sukupuolihormoneita yläasteikäisiin tai sitäkin nuorempiin lapsiin.
Aikuiset saavat toki tehdä omalle keholleen mielestäni mitä haluavat, vaikka harva transhoitoihin aikuisenakaan ryhtyvä taitaa tietää tarkalleen mihin on ryhtymässä. Objektiivista tietoa aiheesta on niin vaikea löytää, alan tutkimukset ovat poliittisesti latautuneita ja laaduttomia, eikä terveydenhuollossakaan transsukupuolisuuden kyseenalaistaminen ole sallittua poliittisen korrektiuden takia (tai transfobia-leimasin lyö ja kenkää tulee).
Tai näin kuvittelen ymmärtäneeni ilman omakohtaista kokemusta.
Liityin foorumille koska autistinen kiinnostus aihepiiriin (kuten kaikkiin muihinkin poliittisesti epäkorrekteihin tosiasioihin), ja arvostan Sametin panosta suomalaiseen transkeskusteluun suuresti.
Pahoittelen toksisuuttani etukäteen.
|
|
flare
New Member
Posts: 2
|
Post by flare on May 24, 2019 20:08:01 GMT 2
Olen 30-vuotta täyttävä bi-nainen joka 10 vuoden ajan ollut lesbosuhteessa. Semi uusi kasvo täällä pääkaupunkiseudulla. Eniten kauhistuttaa nämä nuorille ihmisille tehtävät trans-hoidot Suomessa ja muualla maailmassa. Ehkä täydennän tätä esittelyy myöhemmin.
|
|
|
Post by adid on Jun 6, 2019 2:03:34 GMT 2
Blogia toisinaan kommentoinut Anonyymi-DID / A-DID tässä moi.
Umpihullu eläkeläinen, jolla on sukupuoli-identiteetti (ja identiteetti noin muutenkin) täysin solmussa. Entinen anarkistipiirien ja vassarimeuhkaajien rivijäsen, kunnes vieraannuin touhusta. Nykyään en jaa juuri mitään aatteita sen aikaisten aktivistituttavieni kanssa. Intersektionaalinen feminismi tuntuu vitsiltä ja transmesoaminen kiusalliselta. Olen vajaa 30-vuotias ja kristillisten arvojen vuoksi väkisin konservatiivinen. Naimisissa, ei lapsia. Elämä koostuu pääsääntöisesti omien mielenvikaisuuksien kanssa painiessa ja traumoista sekä niiden seurauksista toipuessa. Olen biologinen nainen, henkisesti hämmentynyt enkä kykene sisäistämään naiseuttani, vaikka ymmärrän faktat ja biologia on ilmiselvästi olemassaoleva asia, joka ei selittelemällä muuksi muutu. Olen naiseksi keskimääräistä maskuliinisempi, mutta feminiinisyyttä löytyy sitäkin niin paljon, että se olisi miehelle varmasti jo epätyypillistä. En usko ahtaiden sukupuoliroolien aiheuttavan sukupuoliristiriitaa ainakaan omalla kohdallani. Itse en ole törmännyt minkäänlaiseen syrjintään maskuliinisena naisena.
Olen täällä siksi, että transaktivismi ärsyttää ja olen huolissani nykyisestä poliittisesta ilmapiiristä varsinkin alaikäisten vuoksi. Seuraukset pelottavat ja uhrit ovat usein mielessä. Lisäksi toivon, että keskustellessani transilmiöstä täysjärkisten ihmisten kanssa, voisin ehkä löytää uusia oivalluksia, jotka auttaisivat itseäni sopeutumaan todellisuuteen. Se on siis ensisijainen tavoitteeni oman sukupuolihämmennykseni kanssa, mutta olen toistaiseksi jättänyt takaoven auki, että jos joskus löydän itseni tilanteesta, että vaihtoehdot tuntuvat rajautuneen joko jonkinlaiseen biologian häivyttämiseen tai itsemurhaan, valitsen ensimmäisen. Mutta tavoitteena on, että tällaista tilannetta ei pääsisi syntymään vaan löydän armollisempia tapoja pärjätä itseni kanssa.
Mitä tässä selailin jo keskusteluja, niin lupaavalta näyttää. En tiedä, tuleeko mulla varsinaisesti olemaan hirveästi uutta sanottavaa mihinkään, mutta ehkä sitä innostuu jotakin kommentoimaankin.
|
|
|
Post by orderinchaos on Jun 25, 2019 19:32:38 GMT 2
Kaksikymppinen naissukupuolen edustaja. Aatemaailmaltani olen aina ollut vasemmalla, mutta temperamentiltani ja elämäntyyliltäni koen olevani konservatiivinen. Tämä yhdistelmä on johtanut vaikeuteen positioida itseäni oikein mihinkään poliittiseen ryhmittymään. Koen ymmärtäväni aina vähän kaikkia, enkä kannata (turhaa) vouhkaamista tai äärimmäisyyksiä. Mieluiten keskustelisin ja pohtisin ja kääntelisin asioita kaikkien kanssa suhteellisen sovussa. Ehkä olenkin siis tylsä sentristi?
Transaktivismi yms. on näyttäytynyt minulle hämmentävänä liikkeenä. Koska en koe olevani tyypillinen cis-heteronainen, ja henkinen kokemukseni on oikeastaan erittäin androgyyni, olisin luullut voivani kannattaa nykyisiä transaktivismi/LGBT+/jne. -liikkeitä. Kuitenkaan niin näiden liikkeiden ulkoinen habitus kuin sisällölliset argumentitkaan eivät iske. On hämmentävää huomata, että kun itse ajattelen, että tulisi pyrkiä pikemmin purkamaan tiukkoja sukupuolinormeja kuin keksiä uusia, vanhoihin normeihin sopimattomia sukupuolia, olen nykykeskusteluissa luokiteltavissa monien mukaan taantumukselliseksi. Toisinaan ei voi myöskään kuin ihmetellä, kuinka sukupuolesta on ylipäätään tullut näin merkittävä ja suuri, ihmisiä jakava asia. Varmasti tähän keskusteluun ja vouhkaamiseen kytkeytyy paljon muutakin kuin vain itse sukupuoliasiaa, vaikka sukupuolikeskusteluna se päälle päin näyttäytyykin.
Muun muassa tällaisten ihmettelyiden ja pohdintojen takia olen täällä. Muita speksejä: yliopisto-opintoja taustalla, muu aika menee lukiessa, töissä, ihmisiä ja maailmaa ihmetellessä tai kuntoillessa. Nepsy-diagnoosi löytyy.
|
|