|
Post by visakoivu on Jul 10, 2017 22:04:50 GMT 2
Ajattelin näin iltapuhteeksi heittää puolivillaista, puolihuolimatonta analyysin tynkää transaktivismin psykologisesta puolesta. Satuin lueskelemaan artikkelia radikalisoitumisen psykologiasta. Ajattelin reflektoida artikkelia suhteessa huomioihini transasioiden ympärillä pyörivästä liikehdinnästä (queerfeminismi, transaktivismi). Artikkelissa analysoidaan radikalisoitumiseen johtavia syitä, mutta mielestäni niistä löytyy jotain yhdenmukaisuutta transliikkeen ja siinä toimivien ihmisten kanssa. En toki yritä sanoa, että transaktivistit olisivat lähtökohtaisesti vaikkapa väkivaltaisia, mutta mielestäni joidenkin ajattelussa ja agendassa on piirteitä, joita voisi nimittää radikaaleiksi. Nostan tähän muutamia parista eri artikkelistani noukkimiani huomioita. Älkää ottako liian vakavasti ja muistakaa, että nämä samat asiat pätevät vaikkapa oikeistolaisiin ja äärikonservatiiveihin Radikalisoitumisen syyt: 1) Yksilöllinen radikalisoituminen uhriutumisen kautta - Yksilö radikalisoituu jonkin kokemuksen myötä, jossa hän on uhri. Esimerkiksi aika monissa transaktivistien kertomuksissa toistuvat kuvaukset transpolista hirvittävänä, mielivaltaisena, epäinhimillistä ja nöyryyttävää kohtelua tarjoavana paikkana, jossa ei ajatella potilaan parasta. Mielestäni tämä on mielenkiintoista, sillä myös erittäin myönteisiä kertomuksia transpolista kuulee.
2) Yksillölinen radikalisoituminen poliittisen suremisen takia - Yksilö radikalisoituu poliittisten trendien tai tapahtumien takia. Ainakin omissa uutislähteissäni, some-fiideissäni ja sosiaalisissa ympyröissäni transasia on ehdoton trendi.
3) Yksilön radikalisoituminen ryhmän kautta, slippery slope ja rakkauden voima
- Vaikka olisit maailman selväjärkisin ihminen innostuessasi vaikka queerfeminismistä, niin odotapas vaan, kun pyörit heidän kanssaan hetken. Pian biologinen sukupuolikin tuntuu pelkältä sosiaaliselta konstruktiolta ja maailma sortorakenteiden näyttämöltä, jossa sinulle jatkuvasti "mansplainataan" asioita, olet jatkuvien mikroaggressioiden kuten väärien sanavalintojen uhri ja jossa metrossa rennosti istuva mieskin osoittaa miesdominanssiaan.
Toisaalta omistautuminen yhteisön jäsenille ja heihin luodut tunnesuhteet lisäävät radikalisoitumista.
4) Ryhmien radikalisoituminen samanhenkisten ryhmien kautta - Ryhmät kohtaavat ja radikalisoituvat. Mielestäni tätä voi nähdä feminismin ja transaktivistien liitossa ja hörhähtämisessä. En ihmettelisi, vaikka feministit olisivat ruokkineet transaktivistien hörhähtämistä ja vice versa.
5) Kamppailu valtiota vastaan
- Ryhmä asettuu näkyvästi valtiovaltaa vastaan. Valtiovalta nähdään esim. ihmisoikeuksia sortavana. Lisää myös muiden sympatioita "sorrettua" joukkoa kohtaan ja mobilisoi laajempia osia kansasta mukaan.
Kun tarkkailee transaktivistien retoriikkaa, niin tarvitseeko tätä edes perustella? Ihmisoikeusongelmia keksitään vaikka tyhjästä. Monet tavikset myös symppaavat erittäin voimakkaasti muunsukupuolisia, joiden ihmisoikeuksia puhtaan pahuuden ilmentymä Valtio polkee pakottamalla sterilisaatioon. Tämän vuoksi transasiaa on niin vaikea kritisoida: se on jo saavuttanut kriittisen pisteen, jossa iso osa ihmisistä uskoo tarkemmin perehtymättä väitteet sorrosta. Esittämällä kriittisen äänen tulee automaattisesti leimatuksi sortajaksi tai sorron ylläpitäjäksi tai mitä ikinä huttua. Tavikset osoittavat aktiivisesti tukeaan pienillä eleillä ja ovat myös avainasemassa kritiikin vaientamisessa.
6) Merkityksen tarve
- Ihmiset tarvitsevat merkityksen olemassaololleen. Jokin poliittinen taistelu on siihen näppärä. Tuntuu, että ainakin joillain muunsukupuolisilla on kummalliselta vaikuttava fiksaatio politisoida identiteettinsä ja uskoa olevansa suuria vapaustaistelijoita, vaikka todellisuus saattaisi aika usein olla, että KETÄÄN EI KIINNOSTA SINÄ JA SINUN LUMIHIUTALEIDENTITEETTISI. Olen pahoillani, mutta niin se useimmiten menee. Olen työskennellyt vaikka millaisissa paikoissa, junttiloissa, joihin on eksynyt joku aivan erilainen, eikä mitään sen kummempia ongelmia ole ollut. Hoida hommasi, älä ole erityisen ärsyttävä, ja se siitä.
7) Vapaamatkustajien syyllistäminen
- Niidenkin, jotka eivät ajattele radikaalisti asiasta, tai jotka eivät ole valmiita näkemään vaivaa kyseisen asian edistämiseksi, on helppo tempaantua mukaan ryhmässä toimivan syyllistämisen ja pakottamisen kautta. Toisin sanoen radikaalimmat näkevät, että he edistävät vaivannäöllään laajemman ryhmän etua, ja vapaamatkustajuutta ei katsota hyvällä. Painostus ja paheksunta ilmenevät hienovaraisesti, mutta niillä on merkittävä vaikutus. Olen ihmetellyt, miksi hieman äärimmäisempien transaktivistien juttuja tukevat myös hyvinkin maltillisen oloiset transsukupuoliset. Esim. ihmiset, jotka itse kehuvat transpolin, tai jotka sulavaisesti sopeutuvat korjattuun sukupuoleensa ja joille nykyinen systeemi on toiminut hyvin, asettuvat tukemaan näitä äärimmäisiä vaatimuksia (juridinen sukupuoli vapaaksi, hoidot vapaaksi, transpolilla on töissä pelkkiä Mengelejä). Ehkä tämä on yksi selittävä tekijä? Yhdessä empatian kautta; empatia oman ryhmän jäsentä kohtaan radikalisoi myös.
Tällaista tällä erää, mitäs tuumitte? Olenko ihan hirveä ihminen kun patologisoin tätä ilmiötä (transsukupuolisuuden patologisoinnin lopettaminenhan on myös eräs tärkeä kohta transaktivistien agendaa ja ilmeisesti saanut jo myönteistä vastakaikua WHO:ssa ja Euroopan parlamentissa... Eli: transsukupuolisuus pois tautiluokituksesta, joten vissiinkään transsukupuolisia ei tarvitse myöskään hoitaa mitenkään. Samapa tuo vaikka kehodysforian takia joku sattuisi tekemään itsemurhan tai muuta pientä...)?
|
|
dante
New Member
Posts: 25
|
Post by dante on Jul 12, 2017 5:48:33 GMT 2
(Pitää kommentoida myöhemmin lisää, kun pääsen koneelle.)
Keskustelun hiljentäminen "tavisten" (ei-aktivistien) hyväksynnän avulla on yksi transaktivismin lieveilmiö, hyvä huomio. Suuremmat massat ovat jo hyväksyneet aktivistien käyttämän retoriikan "ihmisoikeusloukkauksista" ja sorrosta ja ovat valmiita hiljentämään kaikki kriittiset äänet. Kun "ihmisoikeuksien puolustamisesta" (lue: transagendan tukemisesta) tulee yksi suvaitsevaisen ihmisen velvollisuuksista, tavalliset kaduntallaajatkin saadaan vedettyä transaktivistien puolelle keskustelussa. Samalla kaikki kriittiset äänet voidaan vaientaa leimaamalla homofoobikoiksi tai "vihaajiksi" eikä kukaan pysähdy miettimään, millä perusteella oikeus vetää mitä tahansa hormoneja tai vaihdella hetuaan vapaasti olisi ihmisoikeus.
|
|
timok
Junior Member
Posts: 99
|
Post by timok on Jul 12, 2017 9:46:11 GMT 2
Kyllä tässäkin käytetään retoriikan keinoja niin että heikompaa hirvittää. Kukapa olisi pakkosterilisoinnin puolesta, sillä kun on ikäviä kaikuja muinaiseen oppiin ihmisten rodunjalostuksesta. Epäkelvoiksi luokitellut sterilisoitiin, ettei heidän epäkelpo geeniperimänsä pilaisi koko kansakunnan geeniperimää ja niin pois päin.
Tästähän ei tietenkään ole kysymys, mutta näin se mielletään. Kiitos retoriikan.
Vähän sama juttu kuin siinä, kun puhutaan tasa-arvoisesta avioliitosta, sillä kukapa nyt tasa-arvoa vastustaisi. Retoriikka, nääs. Virallinen termihän on sukupuolineutraali avioliitto, mutta siinä kun ei ole samaa retorista vääntöä, niin eipä sitä tiettyjen piirien propagandassa tiedottamisessa käytetä.
Niin ja propagandan maestro Göbbels tiesi jo aikoinaan, että mitä isompi valhe, niin sen paremmin se uskotaan. Vaikuttaisi siltä, että tätäkin kikkaa käytetään surutta.
|
|
|
Post by visakoivu on Jul 12, 2017 15:33:41 GMT 2
Olen tehnyt hirveästi taaksepäin kelaamista ja uudelleenarviointia niistä jutuista, joita olen kohdannut niin irl kuin online pyöriessäni transaktivistien ja queerfeministien piireissä. Tässä vielä muutamia huomioita, jotka eivät mielestäni kuulu liikkeeseen, jonka tarkoitus olisi olla vain ajaa jotain legitiimiä yhteiskunnallista muutosta. - Puheen ja sitä kautta ajattelun rajoittaminen. Asioista saa puhua vain tietyllä tavalla. Toisin sanoen jokin tapa hahmottaa maailma on automaattisesti paha ja kielletty ja johtaa erittäin voimakkaaseen kritiikkiin tai rangaistuksenomaiseen ulossulkemiseen. Ymmärtäisin, jos tämä ajattelutapa olisi todennettavasti väärä ja vahingollinen (esim. "naiset ovat tyhmempiä ja alempiarvoisia kuin miehet, joten naisiin voi kohdistaa väkivaltaa ja syrjintää"), mutta niin ei todellakaan ole. - Ihmisten syyllistäminen seksuaalisuudestaan. Katsoin Netflixistä Holy Hell -dokkarin, jossa kuvattiin kuinka äärimmäisen karismaattinen ja manipulatiivinen lahkojohtaja manipuloi ihmisiä seksuaalisuuden saralla. Hän manipuloi nuoria heteromiehiä syöttämällä heille homofantasioita jonkinnäköisissä hypnoosi/terapiaistunnoissa, ja lopulta painosti näitä seksisuhteisiin kanssaan. En ole törmännyt noin äärimmäisiin tapauksiin transaktivistien osalta, mutta lievempiin muotoihin kylläkin. Tämä on karminut minua aina! Koska itsemäärittelyoikeus on ainoa validi keino määrittää sukupuoli, on ihminen, jonka seksuaalisuus ei kohdistu tämän itsemääritellyn ihmisen fysiologiseen olemukseen syrjivä kusipää. Tämä esitetään tietenkin kauniina ajatuksena, että älä syrji transihmisiä. Alku kuullostaa siis oikeasti hyvältä ja transihmisten oikeuksia ajavalta! Mutta! Sitten tullaan erääseen kohtaan: on iso joukko ihmisiä, jotka eivät halua hoidattaa kehojaan korjausprosessilla, koska hehän ovat aivan tyytyväisiä kun vain muut tunnustaisivat hänen itsemääritellyn identiteettinsä (muuten erittäin yleinen argumentti jota kuulee transaktivistien suusta: juridisen sukupuolen vapauttaminen säästäisi valtavasti yhteiskunnan varoja, sillä niin monelle transsukupuoliselle riittää "hoidoksi" se, että hänen sukupuolensa tunnustettaisiin). Kun ainoa oikea keino määritellä sukupuoli on henkilön oma ilmoitus, oletkin cisseksistinen kusipää kun et suostu uskomaan että "transwomen (with dicks) are real women!" Ja niin... toivon toki, että transsukupuolisetkin löytäisivät parisuhteita tai mitä etsivätkään, mutta mielestäni ihmisten syyllistäminen seksuaalisesta suuntautumisestaan, ja tähän liittyvä suoranainen manipulointi ovat todella vastenmielisiä ilmiöitä. Tässäpä hienosti selitetty (/manipuloitu) miksi seksuaalinen suuntautuminen on syrjivää: www.youtube.com/watch?v=2X-PgHSZh6U. En ihmettelisi, vaikka tämän asian kovimmat puolestapuhujat olisivat sattumoisin biseksuaaleja... - Plastiikkakirurgiaan tai muuhun kehonmuokkaamiseen kannustaminen. Tätäkin tulin ajatelleeksi katsoessani Holy Hell -dokkaria. Lahkojohtajalla oli jokin pakkomielle tietynlaisesta ulkonäöstä, joten hän painosti ihmisiä kauneusleikkauksiin nähdäkseen ovatko ne turvallisia ja toimivia, ja kävi sitten ottamassa niitä itselleen. Olen törmännyt transaktivisti/queerfem.-piireissä esim. ilmiöön, jossa muunsukupuolinen nainen kertoo tahtovansa käydä leikkauttamassa rintansa, ei kehodysforian takia tai siksi että rinnat varsinaisesti häiritsisivät, vaan siksi, että kokee sopeutumattomuutta "cisnaisen" rooliodotukseen ja ajattelee, että rintojen leikkauttaminen auttaisi. Sen sijaan että ihmiset kehottaisivat miettimään vielä (mikä olisi mielestäni oikeasti välittävä reaktio), tätä halua tsempataan vahvasti ja tuetaan. Mun mielestä toi on vaan virahtanutta. Mutta kun itsemäärittely, jokainen tietää oman parhaansa jne.
|
|
|
Post by visakoivu on Jul 12, 2017 16:39:21 GMT 2
(Pitää kommentoida myöhemmin lisää, kun pääsen koneelle.) Keskustelun hiljentäminen "tavisten" (ei-aktivistien) hyväksynnän avulla on yksi transaktivismin lieveilmiö, hyvä huomio. Suuremmat massat ovat jo hyväksyneet aktivistien käyttämän retoriikan "ihmisoikeusloukkauksista" ja sorrosta ja ovat valmiita hiljentämään kaikki kriittiset äänet. Kun "ihmisoikeuksien puolustamisesta" (lue: transagendan tukemisesta) tulee yksi suvaitsevaisen ihmisen velvollisuuksista, tavalliset kaduntallaajatkin saadaan vedettyä transaktivistien puolelle keskustelussa. Samalla kaikki kriittiset äänet voidaan vaientaa leimaamalla homofoobikoiksi tai "vihaajiksi" eikä kukaan pysähdy miettimään, millä perusteella oikeus vetää mitä tahansa hormoneja tai vaihdella hetuaan vapaasti olisi ihmisoikeus. Jep, tää on jännä ilmiö. Olen yrittänyt joskus kysyä, mitä konkreettista hyötyä tällä itsemäärittelyoikeudella (transagendan yksi kärki on, että juridisen sukupuolen itsemääräämisoikeus on ihmisoikeus) olisi eli miksi sen pitäisi olla ihmisoikeus. En ole koskaan saanut parempia vastauksia kuin "se vain on ihmisoikeus". Kävin erikoista, hyvin lyhyen keskustelun yhden ei-aktivistin (ja muutenkin ihan normityypin, heh, cishet-miehen - kyseenalaistan muuten vahvasti sen että sanojan ominaisuuksilla pitäisi olla väliä kun argumentoidaan faktoilla eikä olla jossain tukikerhossa - mutta sanottakoon se nyt tässä ilmentääkseni tilannetta) kanssa, joka uskoo olevansa hyvin progressiivinen. Hän kertoi jostain tiedeohjelmasta, jossa oli "todistettu", että intersukupuolisuuden takia biologisia sukupuolia ei oikeastaan ole olemassa. Aloitin sanoa, että oikeastaan intersukupuolisuuden yleisyys on määrittelytavasta riippuen n. 0,018-1,7 %. Tätä pidemmälle en päässyt, kun tyyppi alkoi puhua päälleni ja meuhkata jotain sekavaa transoikeuksien sortamisesta. Tätä mä ihmettelen: yleisluonteisiakaan asioita ei saa sanoa. Jos mä sanon vaikka itsestäni, että olen tummahiuksinen, niin sortaako se vaaleahiuksisia jotka identifioituvat tummahiuksisiksi mutta eivät halua värjätä hiuksiaan, koska eihän tummahiuksisuus loppujen lopuksi ole muuta kuin tunne ja kun ne hiusväritkin ovat niin kauhean myrkyllisiä? No, olen saanut jäätävät paskamyrskyt niskaan kun olen kehdannut sanoa itsestäni että olen biologinen nainen, koska intersukupuolisuus ja transihmisten sorto. Se, miten ihmiset lähtee tähän mukaan, on mulle mysteeri... Pahinta on, että olen kertonut tästä muutamalle miespuoliselle, hyvinkin fiksulle kaverilleni ja he ovat ihan innoissaan mukana että joo, eihän biologiasta tarvitse puhua jos se kerta sortaa (ja perusteluita sille miksi ja miten se sorto tapahtuu ei kaivata). No kyllä siitä vähän niinkuin tarvitsee, koska on jotain juttuja, jotka tekevät naisille omat haavoittuvaisuutensa: esim. oikeus aborttiin, raiskaus, naisten ympärileikkaus (joka on siis huomattavasti brutaalimpi ja vaarallisempi kuin miesten ympärileikkaus) jne. jotka ovat kaikki naisten oikeusasioita. Toisin sanoen: fiksutkin lähtevät tähän helposti mukaan jos eivät jaksa ajatella, sillä on niin houkuttelevaa olla progressiivinen ja trendikäs.
|
|
|
Post by V on Jul 12, 2017 21:29:32 GMT 2
Olen törmännyt vastaavaan. Jos ei halua lähteä mukaan aktivistien juttuihin ja esim. kieltämään biologiaa, niin sinut demonisoidaan ja leimataan vihaajaksi. Sitten sinun argumenttejasikaan ei kuunnella, vaikka ne olisivat kuinka järkeviä. Moni järkevä tyyppi lähtee mukaan tähän sekoiluun, koska ei halua asettua poikkiteloin näiden ihmisten kanssa. Eli joo, toisaalta on houkuttelevaa toi progressiivisena ja suvaitsevaisena näyttäytyminen, mutta toisaalta osan on "pakko" lähteä mukaan juttuun, koska eriäviäen mielipiteiden (tai pelkkien faktojen) esittäminen voi tarkoittaa jonkintasoista sosiaalista itsemurhaa. Ihmisiä motivoi sekä palkinnon mahdollisuus, että pelko rangaistuksesta.
Jännää on se, että aktivistit ovat onnistuneet käännyttämään monet tähän ideologiaansa niin tehokkaasti, että nämä hyökkäävät jopa aktivisteja itseään aggressiivisemmin ideologiaa kyseenalaistavien kimppuun.
|
|
|
Post by Sametti on Jul 21, 2017 9:19:33 GMT 2
Olenko ihan hirveä ihminen kun patologisoin tätä ilmiötä? Älä ihmeessä pyytele anteeksi. Meidän kaikkien pitää ehdottomasti lakata häpeämästä tämän hulluuden kritisoimista. "Ihmisoikeus" on päivän iskusana ja ihmisten mielet on saatu tunnemanipulaatiolla ja sanojen uudelleenmäärittelyllä niin solmuun, ettei kukaan enää tajua, että mistä puhutaan. Täten kukaan ei edes tajua, että mitä kritisoidaan. Siksi on äärimmäisen tärkeää analysoida ilmiöitä auki. Tämä ketjusi on hyvä. Perusheterot ja tavikset ovat pääasiassa erittäin tietämättömiä kaikista ei-heteroihin ja ei-cis-sukupuolisiin liittyvistä asioista. He eivät yksinkertaisesti ymmärrä ja siten uskovat kaiken, mitä heille kerrotaan sorrosta yms. koska "enhän minä näistä tiedä" ja "eiköhän tuo itse tiedä paremmin". Siinä he eivät kertaakaan pysähdy ajattelemaan, että mitenköhän asiat oikeasti ovat. Yhdistä tämä tunnemanipulaation ja käsitehässintään, niin lopputulos on erittäin paha. Minua tämä sortokitinä ottaa aivoon siitä syystä, että minä en todellakaan ole mikään uhri. Minä olen vahva ja itsenäinen aikuinen ihminen, joka osaa kyllä selviytyä maailmassa ja pitää puoliaan. Minun ihmisoikeuksiani ei ole kukaan koskaan polkenut. Haastan yrittämään. Ei elämä ole kenellekään helppoa. Minulla on vaikeuksia sukupuoliasioissa ja jollakulla toisella jossain muussa. Kasvakaa aikuisiksi ihmiset. Ei cishetero ole automaagisesti hyväosainen sortaja. Tiedän cisheteroita, joilla on elämä paljon pahemmin pimpallaan kuin minulla. Hoida hommasi, älä ole erityisen ärsyttävä, ja se siitä on erittäin hyvä tiivistys normitavisten suhtautumisesta lähes mihin tahansa. Feministit ja LGBT-porukka suurentelee syrjintäjuttuja todella paljon. Olen huomannut, että taviksille "olla hyvä tyyppi" on kaikkein tärkein asia ja mikäli olet "hyvä tyyppi", niin saat olla melkein millainen friikki tahansa. "Hyvä tyyppi" on eräänlainen yhdistelmä maalaisjärkeä, aikuismaista asennetta ja rentoa olemusta. Tavikset suhtautuvat epäluuloisesti moniin asioihin, mutta totea "no tämmöinen minä vaan olen" ja selitä asiat rauhallisesti ja "älä ole ärsyttävä", niin he lähes aina hyväksyvät sinut ja toteavat "olet outo, mutta olet erittäin ok silti". Itsehän olin junttiperusheteroiden kanssa töissä koko sukupuolenvaihdokseni alkutaipaleen. He olivat erittäin uteliaita ja kyselivät paljon typeriä kysymyksiä, heittivät ronskia läppää yms. mutta vastailin kärsivällisesti ja heitin läppää takaisin. Mitään ongelmia ei koskaan ollut. LGBT-porukka ja transaktivistit eivät pääsääntöisesti tähän pysty, vaan ottavat kaiken sortona, ovat yliherkkiä, kitisevät pienistä yms. Lyön vaikka vetoa, että tavikset eivät välitä vattujakaan heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muunsukupuolisuudestaan, vaan se on tuo kitinä, minkä vuoksi he eivät siedä koko tyyppiä. Tällai transsukupuolisen näkökulmasta juuri nämä mainitsemasi transaktivistien puheet ovat aivan pimeää legendaa. Transsukupuolisen kaikkein pahin ja akuutein ongelma on kehodysforia! Transsukupuolisuus muistuttaa erittäin paljon anoreksiaa eli henkilö näkee oman kehonsa vääristyneesti. Jos sinulla ei ole kehodysforiaa et ole transsukupuolinen! Itselleni se juridinen sukupuoli tai passimerkinnät olivat ongelmistani viimeinen. Minun pahin ongelmani oli rampauttava kehodysforia, joka lähes ajoi minut itsemurhaan ja jota edes sukupuolenvaihdos ei 100% korjannut, sillä kehooni jäi naisellisia piirteitä, kuten leveä lantio ja väärät sukuelimet. Saan vielä nykyäänkin pahoja ahdistuskohtauksia erityisesti lantioni takia ja treenaan siksi rankasti saadakseni rasvaprosentin alas. Alkuperäinen kehotyyppini oli päärynävartalo eli kapeat hartiat, kapea vyötärö ja rehevä perse. Pelkät hormonit eivät riittäneet tämän maskulinisoimiseksi. Lisäksi olen seksuaalisesti dominoiva eli minä panen, minä johdan. Minua ei panna eikä minua johdeta tai alisteta. Koen itseni erittäin vajavaiseksi ilman uloketta. Nykyisillä vermeilläni en voi tehdä yhtään mitään. Juridiset sukupuolet tai "itsemäärittely" ovat ongelmistani aivan viimeinen. Pelkkä juridisen sukupuolen muuttaminen ei olisi auttanut minua mitenkään. Se on vähän kuin yrittäisit hoitaa anorektikkoa antamalla hänelle diagnoosin "sinulla ei ole anoreksiaa" ja "et ole liian laiha". On aivan nurinkurista, että transyhteisössä näin oleellinen asia on käännetty täysin päälaelleen. On nurinkurista, että LGBT-yhteisö on lähtenyt täysillä mukaan transaktivistien touhuihin, sillä juuri tuo ylläkuvattuhan täysin mitätöi koko seksuaalisen suuntautumisen ja LGBT-liikkeen. Transaktivismi ja LGBT-liike ovat siis toisensa poissulkevia asioita. Erityisen hullua on seurata avointa lesbovihaa. Varsinkin siksi, että juuri lesboskene on intersektionaalisen feminismin läpimädättämä. Kuinka tämmöistä oli edes mahdollista tapahtua? Kansainvälisessä transyhteisössä on juuri nyt tuo seksuaalisen suuntautumisen kritisointi erittäin iso juttu. Youtube on täynnä videoita aiheesta ja on hämmästyttävää, miten valtava joukko ihmisiä on lähtenyt siihen mukaan kritiikittömästi, myös cissukupuoliset. Kuten sanoin, tämähän mitätöi koko LGBT:n. Sehän on ihan itsestäänselvää, että seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu henkilön kehon tiettyihin ulottuvuuksiin. Ei tästä voida edes keskustella ja syrjinnästä puhuminen tässä yhteydessä on täysin älytöntä. Lyöttäytyykö heteromies toisen miehen kanssa yhteen, jos tämä sanoo olevansa nainen? Hahhahhaa, ei ikinä. Olen itse biseksuaali ja olen teoriassa avoin aivan kaikille ihmisille (trans tai ei), mutta käytännössä se ei ole näin yksinkertaista. Minulla on selkeät preferenssit ja havaintoni mukaan kaikilla muillakin biseksuaaleilla on. Olen erittäin vahvasti naisiin päin suuntautunut eli se pimpula nyt vaan kiinnostaa sata kertaa enemmän kuin makkara. Makkara kiinnostaa niin vähän, etten oikein osaa tai halua tehdä sillä mitään muuta kuin vähän silitellä. Mutta transsukupuolisten suhteen osat yhtäkkiä kääntyvät. Olen hyvin kiinnostunut transnaisista, mutta en lainkaan transmiehistä. Transnaisen kanssa tosin iskee petipuolella pieni dilemma jalkovälim sisällön suhteen. Varsinkin kun mulla peppujutut ovat ehdoton turn-off. Ei se kyrpä pilluksi muutu sitten niin millään. Vastaavasti ymmärrän kyllä, jos joku ei mun kanssa halua olla, koska multa puuttuu jotain täysin olennaista. Kyse on samasta asiasta, kun heteronainen huokaa, että hänen ihailemansa mies on homo.
|
|
|
Post by visakoivu on Jul 21, 2017 13:01:53 GMT 2
Olenko ihan hirveä ihminen kun patologisoin tätä ilmiötä? Älä ihmeessä pyytele anteeksi. Meidän kaikkien pitää ehdottomasti lakata häpeämästä tämän hulluuden kritisoimista. Heh, tarkoitin tuon lähinnä sarkastiseksi heitoksi jota olisi voinut ryydittää paholaismaiset silmät ja ilkikurinen virnistys. 😈 mutta kieltämättä vaatii hieman opettelua alkaa taas keskustella kunnolla ilman noita femipiireistä tarttuneita rasittavia maneereita kuten poliittista korrektiutta, turhaa anteeksipyytelyä ja epäosuvaa, aggressiivista callouttaamista. Intersekt-feminismi on älyllisesti lamauttava liike... Jep. Olen alkanut oikeasti olla vähän huolissani kielen sotkemisesta, koska eihän ihmiset enää tajua edes mistä puhutaan. Kaikesta tulee yksi epämääräinen höttökasa. Analysoidaan me joka tuuma ja kulma tästä liikkeestä ja sen ajamista asioista. Tästä olisi niin paljon sanottavaa, hitto kun en pääse koneelle. Mutta noissa piireissä on pari trendiä, joilla "tavikset" pyritäänkin pitämään pimennossa (en tiedä, onko kyse tietoisesta taktiikasta, mutta joka tapauksessa se auttaa siinä ettei mitään kritiikkiä pääse edes syntymään). Ensinnäkin sorron olemassaoloa ei saa kyseenalaistaa eikä edes kysellä tarkemmin, millaista se sorto on. Jos näin teet, olet hirvittävä, kylmäsydäminen kusipää. Ymmärrän hyvin, että vaikka jonkun rikoksen uhrin ei tarvitse alkaa levitellä yksityiskohtaista kuvausta jokaiselle halukkaalle, mutta kun tässä ei ole kyse siitä. Tässä on kyse siitä, että kokonainen poliittinen liike perustetaan vahvasti väitteille sorrosta, jonka olemassaolo ja olemus vaikuttavat kyseenalaisilta. En missään nimessä sano, etteivätkö transut saisi oikeasti paskaa niskaan mutta iso osa aktivistien jutuista vaikuttaa lähinnä harhoilta ja liioittelulta. Queerin alkuaikoinani eräs äärimmäisen manipulatiivinen uhriutujamuusu kertoi erittäin sydäntäsärkevästi kohtaamastaan kaltoinkohtelusta. Hän jopa näytti "todisteeksi" erään mesekeslustelun, jossa hänen entinen ystävänsä oli mukamas hyökännyt häntä vastaan. Ei todellakaan! Tämä uhriutuja todellisuudessa hyökkäsi todella kärkkäin ja inhottavin sanankääntein tätä toista tyyppiä kohtaan, joka aivan oikeutetusti ja yllättävän rauhallisesti piti puoliaan. Tälle muusulle oli sortoa, ettei ko. tyyppi suoralta kädeltä alistunut hänen tekemäänsä hyökkäykseen ja myöntänyt olevansa paskiainen. Olen törmännyt vastaavaan lukemattomia kertoja nettikeskusteluissa, ja kammottavaa on, että tuki annetaan sille hyökkääjälle koska hän on itsejulistautunut trans tai muusu. Tämä voi kuulostaa anekdootilta jonka voi ohittaa yksittäistapauksena, mutta vastaavia löytyy vinot pinot. Piireissä pyörii todellisuudesta irtaantuneita mulkeroita jotka systemaattisesti tulkitsevat normaaleja vuorovaikutustilanteita sortona omasta uhriasemastaan käsin. Yhdistä tämä siihen että jokainen cis on transfoobinen ja sorretun ei tarvitse koskaan opettaa sortajaa (molemmat lauseet kirjaimellisia lainauksia transaktivisteilta), niin ollaan tilanteessa jossa hyväntahtoisille cissuille ei jää paljoa muita vaihtoehtoja kuin asettua kyseenalaistamatta tukemaan muusun tai TA:n harhoja. Samoin joskus alkuaikoina yritin sovinnollista lähestymistapaa, sillä oikeasti todella iso osa niistä ns. sortotapauksista oli puhtaasti sellaista normaalia aikuisten ihmisten kanssakäymistä jossa sinä ja sinun erikoislaatuisuutesi ei ole kaiken huomion keskipiste, tai puhtaasti sitä, että muusuus ei ollut "sortajalle" ilmiönä tuttu. Olin myötätuntoinen mielipahaa kohtaan mutta yritin myös tuoda esille sen, että suurin osa ihmisistä on ihan oikeasti hyväsydämisiä ja hyväntahtoisia, ja että näissä tapauksissa oli kyse ennemmin tietämättömyydestä kuin ilkeydestä. Mutta ei. Tällöin sain paskaa niskaan siitä, että puolustelin sortoa. Se johtui tietysti sisäistetystä, tiedostamattomasta transfobiasta ja halusta pitää kiinni omasta cisetuoikeudesta. Mielestäni olin yrittänyt auttaa ihmisiä etteivät he turhaan psyykkisesti kuormittuisi normaaleista kanssakäymistilanteista mutta yht äkkiä olinkin vihollisen puolella, osa ongelmaa, kylmäsydäminen sortajapaskapää. Jos tahtoo pysyä piireissä, niin tuollaisten syytösten edessä oikeasti alkaa muuttaa ajattelutapaansa mikä hämärtää tilanteiden tulkintaa. Tämä on yksi syy, miksi kiltit ihmiset puolustavat niin aggressiivisesti muusuja/transaktivisteja: heidät on opetettu ajattelemaan, että jos he eivät tekisi niin, he olisivat osa sortojärjestelmää. He olisivat pahoja. Tämä on mielestäni osa myös sitä, miksi muusuus on trendikästä ja ihan tavalliset naiset julistautuvat ties miksi deminaisiksi ja agendereiksi noissa sekopiireissä. Cis on paitsi lokerona äärimmäisen ahdas ja tunteena etäiseksi jäävä (uutisia: Sukupuoli ei ole tunne) myös sortaja. Cissut laitetaan systemaattisesti pyytelemään anteeksi ja heitä saa ryökyttää oikein kunnolla. Kuten ehkä arvata saattaa olen itsekin aivan kypsä tähän perseilyyn jossa "sorrettu" saa olla miten inhottava tahansa mutta "sortajan" pitäisi mennä mukana ja myötäillä ressukkaa. Ja olen siis itsekin syyllistynyt ihan jäätävään määrään mainitunlaista perseilyä! Mä pelkään, että tämä lyö vielä näpeille ja paljon laajemmalla ulottuvuudella kuin pelkille perseilijöille. Normitransuille, maltillisille feministeille, järkeville naisille, jotka eivät vaadi eri oikeuksia tai pidä itsekään uhreina. Kuuntelin tuossa Jordan Petersonin analyysia (jonka hän itsekin totesi spekulatiiviseksi), että mikä yhteys on sillä, että sjw on niin naisvaltainen liike. Siinä on taustalla ylihuolehtivaisia piirteitä ja "kaikki tasan" -ajattelua. Hän oli jopa mietti, mitä tapahtuu jos naiset saavat paljon poliittista valtaa. Jeesus! Feministien sekoilun takia aletaan kyseenalaistaa naisten kykenevyys järjenkäyttöön! On huono vaihtoehto että transaktivistit ja intersektit saavat valtaa, mutta huono on myös se, jos agendan tuputtamiseen kyllästytään ja tulee sellainen näpeillelyönti, että naisten kykenevyyttä aletaan kyseenalaistaa koska intersektit ovat tehneet naisista uhriharhoissa eläviä järjenkäyttöön kykenemättömiä ääliöitä. Voin tehdä tunnustuksen: oma suhtautumisena muusuja ja itsediagnosoituja transsukupuolisia kohtaan on muuttunut nihkeähköksi, sen verran kakkelia niskaan on siltä suunnalta satanut. En oikeastaan ihmettelisi vaikka sama kävisi ihmisille naisten kohdalla kun feministit esim. demonisoivat "maskuliinisuutta". onneksi tämä nyt on vielä järjen rajoissa ja kritiikki kohdistuu ns. Toksiseen maskuliinisuuteen, jota on esim. tunnekylmyyteen ja aggressiivisuuteen kasvattaminen. Mutta perehtymätön voi helposti tulkita tämän kaiken "maskuliinisuuteen" liitettävän demonisoinniksi, esim. että mies ei saisi olla normaalisti assertiivinen. Yritän opetella eroon nihkeydestäni mutta ihan helppo tehtävä se ei ole. Sitten on vielä väistövelvollisuus ja kokemusasiantuntijuus. Cissukupuolinen ei yksinkertaisesti SAA olla äänessä näissä asioissa. Kaikki kritiikki ohitetaan sillä, että se on cisetuoikeuden puolustelua. Nämä tyypit ihan oikeasti uskovat olevansa hajottamassa jotain sortorakennelmaa, ja jos cis kritisoi mitään aiheeseen liittyvää, se on yksiselitteisesti yritys säilyttää oma etuoikeus. Siksi kannustan teitä transsukupuolisia (välihuomio: Eikö olekin jännä, että trans on ihan sallittu ja normaali lyhenne, mutta transu väkivaltaa, ihan sama missä sävyssä se on sanottu? Tuli mieleen kun yritin vääntää sanaa trans monikkoon siinä epäonnistuen. Transeja ei kuulostanut toimivalta) olemaan mahdollisimman äänekkäitä kritiikkinne kanssa; moni cis oikeasti pelkää olevansa kusipää jos ajattelee itsenäisesti. Pitänee palata muihin myöhemmin, turhauttavaa tämä mobiililla kirjoittaminen. Ja tulihan tässä nyt taas melkoiset tilitykset.
|
|
|
Post by turhapuro on Aug 16, 2017 11:33:45 GMT 2
Hei! Terve kaikille. En itse ole trans mutta seksuaalivähemmistöön kuuluvana tämä jo kliseisyydeksi muuttunut suvaitsevaisiksi itseään kutsuvien totaalinen pelkästään eri mieltä ajattelevien mustavalkoinen leimaaminen on pänninyt pidemmän aikaa. En ole koskaan tuntenut kuuluvani ns. minua äänekkäästi suvaitsevien joukkoon, koska käytännössä he eivät siedä minkäänlaista erimielisyyttä, ei vain seksuaali- ja sukupuoliasioihin liittyen vaan kaikkeen.
Kun mitään erimielisyyden hyväksyntää ei ole perustelluille mielipiteille olemassa, ja suvaitsevaisuus kohdistuu oikeastaan toisessa ihmisessä väistämättä olevaan kuten seksuaaliseen tai sukupuoliseen suuntautumiseen - se on suvaitsevaisuudesta riippumatta toisessa - on helppo todeta, etteivät nämä tietyt piirit ole kuin henkiseen väkivaltaan yllyttäviä omahyväisiä klikkejä. Siihen asti, kunnes suorastaan inkvisitorisessa "väittelyssä" eli yleisimmin tavallisen kanssakäymisen ja ajatustenvaihdon kohdalla, joku sattuu esittämään sanan tai ajatuksen, johon lyödään kaikki leimat ja sulkeistetaan ulos joukosta "natsina", "foliohattuna" tai "persuna" yms. Kuten yllä todettua niin nämä kyseiset klikit eivät osaa erottaa, mikä on edes legitiimi väittelytilanne ja ottavat kaiken heistä eriävän ajatuksen esittämisen hyökkäyksenä heitä vastaan.
Koska kaikki käytämme enemmän tai vähemmän suomenkielistä internetiä, voisi nostaa esiin tyyppiesimerkkejä siitä, millaisia ovat ne "pesät", joissa tämä keskustelun mahdottomuus tiivistyy. Trans- ja seksuaalivähemmistöaiheiset Facebook-ryhmät ovat sellaisia ainakin kaiken muiden kokemuksista vetämieni johtopäätösten mukaan. Samoin feministiryhmät. Kliseisesti punavihreät sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavat jengit ja foorumit. Yksi viestivauhdiltaan suurimpia tällaisia on ehkä Punk in Finland -foorumi.
Usko sanamagiaan näissä punavihervasemmistopiireissä tulee siitä, kun vasemmistolaisuus myrkytettiin ilmeisesti tahallaan 1900-luvun puolivälin jälkeen kaiken maailman ranskalaisilla ja amerikkalaisilla ajattelijoilla, joiden hourupäisissä teorioissa sana = teko, ja sanominen on yhtä kuin tekeminen. Tämä käänne on vienyt kaiken älyllisen integriteetin vessasta alas riittävän syvälle näihin uponneiden piirissä. Koska jos sana = teko, vaikkei se sitä tietysti ole eikä voi olla loogisesti, sillä saa todellakin tuohon uskovat neuroottisesti tarkkailemaan ja rankaisemaan toisia jatkuvana inkvisitiokäytäntönä. Käytännössä samanlaista neuroottista tarkkailua kuin kristinuskon synnillisyyden ja pahojen ajatusten kanssa.
|
|