dante
New Member
Posts: 25
|
Post by dante on Jul 12, 2017 17:22:42 GMT 2
Yllä (pitäisi näkyä) traileri brittidokumenttiin Transgender Kids: Who Knows Best, joka kymmenien muiden uutispätkien ja dokumenttien tavoin käsittelee translapsi-ilmiötä. Tässä dokumentissa, toisin kuin monissa muissa, tarkastellaan kuitenkin kriittisesti oletusta siitä, että lapsi itse välttämättä "tietäisi" olevansa transsukupuolinen satavarmasti.
Pienen kaivelun jälkeen dokumentti löytyi netistä ainakin silloin, kun pari kuukautta sitten sen katsoin. Suosittelen. Katsonen sen lähipäivinä uudestaan ja voin sitten palata keskustelemaan aiheesta, jos joku muukin kiinnostui. Todellakin toivon, että tämä tekstitetään suomeksi ja näytetään täälläkin televisiosta, ettei lasten hormonihoitoihin myönteisesti suhtautuva osapuoli saa kahmittua kaikkea mediahuomiota itselleen.
|
|
|
Post by feyrisnyannyan on Jul 12, 2017 19:49:16 GMT 2
Mjeh.. Näin äskettäin muutaman todella nuoren tyttöpojan ja poikatytön keikan yleisössä jota järkkäsi paikallinen taidekoulu jne, ilmeisesti SETA oli myös mukana. Tulin todella surulliseksi. Ei tuossa iässä. Ei vanhempien taholta pakotettuna. Ei vain koska ajan henki on sellainen. Tuli mieleen Fellinin Rooman bordellikohtaus.. Harva lapsi tietää paskaakaan näistä asioista, nykyaikana nämä kaikki transjutut tuossa iässä lähtee täysin vanhempien ja median pakottamana ja vihjailemana. Muuten oli hyvä tunnelma, ja yritin hymyillä ja bilettää soittaessani, mutta samaan aikaan teki mieli kävellä pois lavalta protestiksi.. yök. ei enää koskaan. Ellei rahaa ole luvassa, pitää sitä syödäkin joskus.
|
|
|
Post by visakoivu on Jul 12, 2017 20:58:40 GMT 2
Supermielenkiintoinen dokkari, kiitos vinkistä. Löysin myös siinä esiintyvään Zuckeriin ja hänen irtisanomiseensa liittyvän artikkelin, suosittelen: nymag.com/scienceofus/2016/02/fight-over-trans-kids-got-a-researcher-fired.htmlKylmäävä kyllä tuo ilmiö. Itse olin melkoinen tomboy muksuna, ja vaikka vanhempani hieman yrittivätkin tuputtaa sukupuolirooleja minulle (esim. sain aina vain jotain lällyjä nukkeja lahjaksi joten jouduin leikkimään veljieni vanhoilla legoilla, action-sankareilla ja autoradoilla, ja olin muutenkin hyvin "poikamainen" mutta siitä ehkä toiste) sain aika vapaasti olla oma itseni. En muista, että mulla silloin tai vielä tähän päivään mennessä olisi tullut suurta oivallusta, mitä on olla tyttö tai nainen, joten mua häkellyttää, miten vahvasti näillä translapsiksi väitetyillä lapsilla on päätös että olen tyttö/poika. Vaikka väitetään, että näiden lasten vain annettaan olla oma itsensä, niin jää kyllä mietityttämään missä määrin se on sitä että annetaan olla oma itsensä ja missä määrin luodaan itseään ruokkivaa kehää (+ tämä "ihmisoikeustaistelijuus" - kun on saanut sellaisen jutun kannettavakseen niin eivätkö sosiaaliset panoksetkin ala olla sen verran isot, että voisi olla vähän vaikea todeta että oho, en mä oonkin ihan ok tässä syntymäsukupuolessani)? Kuten tossa dokkarissakin joku neurotieteilijä toteaa, niin transaktivismi vain vahvistaa laatikkoa, johon pitää mahtua. Tämän olen myös itse huomannut olevan melkoinen trendi aktivistipiireissä... (Se, onko cis vai jotain muuta, on iiiso juttu ja sitä tuodaan joka yhteydessä esille, mutta tästäkin lisää toiste.) Miksi kukaan ei mieti ja ole huolissaan sukupuolirooleista, joita lapsille luodaan? Joitain vuosia sitten tuli todella mielenkiintoinen dokkari lasten yhä vahvemmasta sukupuolittamisesta (ja seksualisoinnista), pitäisi yrittää etsiä se. Mun mielestä lasten sukupuolittaminen ja tarjottu laatikko vaikuttavat ainakin päällisin puolin nykyään ahtaammilta kuin omassa lapsuudessani. Mahtavaa tossa dokkarissa oli myös se, että siinä kertoi korjaushoitoja saanut nainen itsestään. Heidän tarinoihinsa törmää harvemmin. Tuli mieleen: www.youtube.com/watch?v=QkcveiCnN44
|
|
dante
New Member
Posts: 25
|
Post by dante on Jul 13, 2017 16:58:54 GMT 2
Mjeh.. Näin äskettäin muutaman todella nuoren tyttöpojan ja poikatytön keikan yleisössä jota järkkäsi paikallinen taidekoulu jne, ilmeisesti SETA oli myös mukana. Tulin todella surulliseksi. Ei tuossa iässä. Ei vanhempien taholta pakotettuna. Ei vain koska ajan henki on sellainen. Tuli mieleen Fellinin Rooman bordellikohtaus.. Harva lapsi tietää paskaakaan näistä asioista, nykyaikana nämä kaikki transjutut tuossa iässä lähtee täysin vanhempien ja median pakottamana ja vihjailemana. Muuten oli hyvä tunnelma, ja yritin hymyillä ja bilettää soittaessani, mutta samaan aikaan teki mieli kävellä pois lavalta protestiksi.. yök. ei enää koskaan. Ellei rahaa ole luvassa, pitää sitä syödäkin joskus. Joo, tästä ja Visakoivun viestistä tuli mieleen, että lapsen on varmasti todella vaikeaa enää kääntyä takaisin, kun joka puolella aikuiset vahvistavat ajatusta väärästä kehosta ja transsukupuolisuudesta. Järjestetään translasten kesäleirejä (siitäkin oli dokumentti) sun muita tapahtumia, joiden avulla trassukupuolisuus juurrutetaan vahvasti osaksi lapsen identiteettiä. Hyvänä esimerkkinä "ihmisoikeustaistelijuudesta" on myös tuo trailerissa olevan naisen väite "ei ole mitään normaalia, tämä on uusi normaali." Lapsen annetaan ymmärtää, että he ovat jotakin suurta ja erityistä transsukupuolisuutensa takia, joten miksi kukaan lapsi haluaisi pudota takaisin "tavisten" joukkoon? Hormonihoitojen väitetään antavan aikaa miettiä, mutta todellisuudessa ne vain taitavat sinetöidä lasten kohtalon. Melkoista Jesus Camp -meininkiä. Ja ihan jäätävää, että kriittisesti suhtautuva ammattilainen sai potkut! En ole törmännyt yhteenkään tutkimukseen (/meta-analyysiin), joka aukottomasti todistaisi hormonihoitojen turvallisuuden tai ainakin suhteelliset edut lapsilla. Irtisanominen ei voi perustua tässä tapauksessa hoitovirheeseen tai moraalittomaan toimintaan, vaan puhtaasti ideologiaan.
|
|
|
Post by Sametti on Jul 23, 2017 5:57:06 GMT 2
Tässä on sivu, jolta voi tällä hetkellä katsoa kyseisen dokumentin. Tämän soisi tulevan Suomen telkkarista suomeksi tekstitettynä, sillä todella moni ei pysty katsomaan englanninkielisiä dokkareita ilman tekstejä. Tämä on yksi parhaista koskaan näkemistäni transdokumenteista. Syynä on se, että tässä dokumentissa ei oteta puolia, vaan haastatellaan kaikkia osapuolia tasaveroisesti ja nostetaan esiin kaikenlaisia pointteja. Minun piti tästä kirjoittaa ihan postaus blogiin, mutta se jäi ajanpuutteen vuoksi. Lisään tosin listaani, toivottavasti ehdin palaamaan asiaan pian. Dokumentissa haastatellaan noita aktivisteja, jotka ajavat tätä translapsiasiaa, mutta toisaalta haastatellaan myös äitiä, jonka lapsen kannalta transjutut eivät menneetkään ihan putkeen. Lisäksi haastatellaan tyttöä, joka lapsena halusi aggressiivisesti olla poika, mutta kasvoi siitä ulos. Ja vastaavasti haastatellaan aikuista henkilöä, joka luuli olevansa transsukupuolinen, kävi läpi sukupuolenvaihdoksen, tuli toisiin aatoksiin ja halusi palata takaisin alkuperäiseen sukupuoleen. Kyseinen henkilö ei halua esiintyä omalla naamallaan, koska on kuulemma saanut transaktivisteilta tappouhkauksia menneisyydessä. Joo, tästä ja Visakoivun viestistä tuli mieleen, että lapsen on varmasti todella vaikeaa enää kääntyä takaisin, kun joka puolella aikuiset vahvistavat ajatusta väärästä kehosta ja transsukupuolisuudesta. Järjestetään translasten kesäleirejä (siitäkin oli dokumentti) sun muita tapahtumia, joiden avulla trassukupuolisuus juurrutetaan vahvasti osaksi lapsen identiteettiä. Hyvänä esimerkkinä "ihmisoikeustaistelijuudesta" on myös tuo trailerissa olevan naisen väite "ei ole mitään normaalia, tämä on uusi normaali." Niinpä. Tämä on jäätävää. Ei voi kuin miettiä, että mitä hittoa noiden aikuisten päässä liikkuu.
|
|
|
Post by nelikymppinenakka on Jul 24, 2017 19:52:42 GMT 2
Aika järkyttävää. Tuli mieleeni pieni anekdootti parin vuoden takaa: kuopukseni, veljessarjan neljäs, yhtäkkiä sanoi minulle mietteliään näköisenä, ettei tahdo olla poika. Ahaa! Istuimme alas ja keskustelimme asiasta. Kysyin miksi. Pikkupoika, silloin jotain 5v, vastasi että koska se on niin inhottavaa. Ahaa! Utelin, kyselin ja tenttasin. Minulla kävi mielessä nämä paljon puhutut tapaukset lapsista, jotka epäilevät sukupuoli-identiteettiään. Kävi ilmi, että poika oli nähnyt teini-ikäisen isoveljensä alasti kylppärissä, ja ilmeisesti vähän säikähtänyt. Hän kuvitteli, että hänelle itselleen ehkä yhdessä yössä kasvaisi iso, karvainen pippeli, ja ajatus oli hänestä vastenmielinen. Kysyin, olisiko kivempi olla tyttö. Hän vastasi epäröiden, että ehkä ei... Selitin pikkuiselle, että ei se kikkeli ihan muutamassa minuutissa niin kamalasti muutu Ensin poika kasvaa hurjasti pituutta usean vuoden ajan, ja sitten pippeli alkaa vähitellen kasvaa. Karvoja tietysti kasvaa myös, ja niitä kasvaa myös tytöille. Ja karvoilleen voi jokainen tehdä sitten mitä haluaa, antaa rehottaa tai ajella pois. Tästä selityksestä lapsi rauhoittui, ja totesi, että eipä se sitten olekaan niin hirveää Siinä tuli mieleen, että juuri tällaisessa tilanteessa aktivistivanhemmat tulkitsevat lapsen sanomiset omalla tavallaan ja laittavat koneiston käyntiin. Lapsi sanoo, aikuinen tulkitsee. Varsinainen dysforia on asia erikseen, luulisin että se tulee ilmi ilman vanhempien aktiivista asennettakin.
|
|
|
Post by Sametti on Jul 28, 2017 8:07:58 GMT 2
Nelikymppinenakka, niinpä. Lapsi on lapsi ja kokee ja ajattelee eri tavoin kuin aikuinen. Jotenkin näyttää siltä, että nykyään ihmiset ovat kokonaan unohtaneet tämän.
Tuo dokumentti on muuten hyvä myös siksi, että siinä haastatellut transaktivistit parodioivat itse itsensä. Ei tarvitse kuin kuunnella heidän omaa puhettaan, niin toteaa "mitä kettua mä just näin".
|
|