Mitä transsukupuolisuus on&voisiko TA:ien vaatimuksia tukea?
Jul 31, 2017 15:43:07 GMT 2
Post by visakoivu on Jul 31, 2017 15:43:07 GMT 2
Aloin pohtia transsukupuolisuutta ja sen olemusta kun Sametti vastasi toisessa ketjussa, että Suomessa asiantuntemus transasioiden osalta on huonolla tolalla. Olin saanut innostuksen kysymykseen Magdaleenan äidin blogista. Magdaleenan äiti on sitä mieltä, ettei hänen lastaan osata auttaa eikä transsukupuolisuutta ilmiönä ymmärretä Suomessa, joten on turhaa lapsen kiusaamista tutkituttaa häntä esim. lastenpsykiatrilla. Hän myös suhtautui nihkeästi siihen, että hoitanut lääkäri olisi konsultoinut lasten psykiatria, koska oli jo oppinut ”olemaan varpaillaan”. Kun luin tuota juttua, tuntui, että hän suorastaan halusi evätä lapselta asianmukaiset tutkimukset ja niiden perusteella annettavan parhaan mahdollisen hoidon. Mutta ehkä Suomessa ei sitten tosiaan ymmärretä transsukupuolisuuden olemusta? Tajusin, kuinka ylimielinen minä olin ollut kun olin muodostanut mielipiteitäni ilmiöstä, jota minulla maallikkona ei ole tuon taivaallisia edellytyksiä ymmärtää. Lisäksi: Trasek, joka on sentään potilasjärjestö, on transasiain ajamisen taustalla hyvin vahvasti ja joiden fokus on Panda Erikssonin eli ko. putiikin pj:n sanojen mukaan translain uudistamisen ajamisessa. (“ 'Ensi vuoden fokus on edelleen vahvasti translakiteemassa. Emme tyydy mihinkään muuhun, kuin itsemääräämisoikeuteen', toteaa Eriksson.") Kai potilasjärjestö sentään ajaa potilaiden parasta eikä mitään huuhaa-agendaa? Kai heillä on korvat kentällä, potilaiden tarpeessa ja uusimmassa ja parhaassa kansainvälisessä tutkimustiedossa?
Keskiössä translainuudistuksen tarpeellisuudesta vaikuttaa hyvin vahvasti olevan erimielisyys transsukupuolisuuden olemuksesta. Mitä transsukupuolisuus siis on? Minulle on vuosia ja vuosia tolkutettu feministipiireissä (joissa siis on erittäin vahva ta-edustus), että kaikki transsukupuoliset eivät kärsi kehodysforiasta. Järkyttyneenä siitä, että Suomessa ei ymmärretä transsukupuolisuutta (ja Suomessahan toimitaan siis ICD-10:n mukaan) käännyin vanhan kunnon DSM:n puoleen. Kai Pohjois-Amerikassa sentään on paras mahdollinen tieteellinen tieto asiasta? Transaktivistit hokevat, että tieteellinen tieto kehittyy koko ajan heidän näkemyksensä mukaiseen suuntaan, joten kai uusin versio DSM:stä pitää sisällään parhaan ja ajantasaisimman tiedon? DSM:n tuottaa APA eli American Psychiatric Association. Ei kai se nyt ole mahdollista, että tällainen merkittävä ammattijärjestö luopuisi integriteetistään ja tieteellisistä standardeistaan lobbareiden painostuksesta..? Lähdetään siitä ajatuksesta, että ihan tällaisissa dystopiaskenaarioissa ei olla vaan DSM on yhä luotettava ja tieteelliselle tiedolle perustuva. (Lisäksi DSM-5:n gender-työryhmää on näköjään johtanut samainen Zucker joka oli toisessa ketjussa keskustelun aiheena olevassa BBC:n dokkarissa hyvinkin kriittisen oloinen transagendaa kohtaan.)
Mitä DSM-5 sitten sanoo transsukupuolisuudesta? Ensinnäkin transsukupuolisuus on nimetty ”Gender dysphoriaksi”. Kyseinen kohta pitää sisällään neljä diagnoosia. ”Varsinainen” transsukupuolisuus on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisenä on ”Gender dysphoria in Children” (2-vuotiaista siihen saakka, kunnes puberteetti alkaa). Tämä vastaa ICD-10-CM:n (rehellinen ollakseni en ole varma, miten ICD-10 ja ICD-10-CM vastaavat toisiaan, mutta googlailuni perusteella sekä ICD-10:n että ICD-10-CM:n F64.0 ovat yhteneväiset eli ”transsexualism”) F64.2:ta. Toinen on ”Gender dysphoria in Adolescents and Adults”. Tämä vastaa ICD-10-CM:n F64.1:tä, joka on poistettu ICD-10:stä. Kyseinen F64.1 on ”kaksoisroolinen transvetisismi”. ICD-10:n F64.0:aa vastaavaa diagnoosia ei DSM-5:ssä edes ole!
DSM-5 tarjoaa selitykset sanoille. Mielenkiintoista on, että sanaa sex eli biologinen sukupuoli ei ole vaivauduttu selittämään. Ilmeisesti se on tämän ilmiön kannalta merkityksetön asia.
Ensinnäkin gender tarkoittaa APA:n julkista roolia, toisin sanoen sosiaalista sukupuolta, toisin sanoen sukupuoliroolia.
Mielenkiintoista on myös se, että sanasto erottelee ilmaukset transgender ja transsexual.
Toiseksi gender expression on sukupuolen julkista ilmausta esim. vaatteilla ja manereeilla. Cisgender on henkilö, jonka gender expression ei vastaa biologista sukupuolta (uppista heikkaa, en ehkä olekaan cis!).
Lasten diagnostiikka on jotain todella puistattavaa, mutta en nyt mene siihen tarkemmin. Voitte itse käydä ihmettelemässä ja tässä on myös erään feministin kommenttivideo aiheesta. Hän ei ole lääketieteen tai psykologian ammattilainen, mutta kommentaari on mielestäni silti mielenkiintoinen, paikkansapitävä ja kuulemisen arvoinen: www.youtube.com/watch?v=ffSNr9iycAU
Mutta mitä DSM-5 sanoo aikuisten gender dysphoriasta? (en nyt sitten edes tiedä, kannattaako tuota kääntää transsukupuolisuudeksi, kun se kerta ei vastaa ICD-10:n transsukupuolisuutta.) Referoin – käykää itse lukemassa täydet kriteerit. Käytän myös itseäni tässä koekaniinina, sillä tajusin, että mullahan olisi lapsena täyttyneet kriteerit helposti, ja samoin nyt aikuisenakin! (Tästä voisinkin murjoa vaikka mitä läppää; olen miljoonasti kuullut olevani transfoobikko, joten ehkä tämän mun pahansuopa transfoobisuus ja terfiys ovatkin oireita siitä että yritän kieltää olevani trans itsekin… :’D Eikös homofoobikoistakin sanota, että heistä pahimmat tapaukset ovat itsensä kieltäviä kaappihomoja?)
Diagnostisia kriteereitä on yhteensä kuusi ja niistä vähintään kahden (!!!) on täytyttävä ja kestettävä vähintään kuusi kuukautta. (niin. Varsinkaan nuorethan eivät koskaan kipuile kuuden kuukauden jaksoa itsensä kanssa niin, ettei kyse olisi jostain pysyvästä jutusta jonka perusteella voi sitten aloittaa vaikutuksiltaan peruuttamattoman kehon silpomisen ja pahimmillaan sterilisaatioon johtavan hormonihoidon. Ei ei, kyllä kuusi kuukautta on ihan tarpeeksi pitkä aika!)
1. Inkonkurrenssi sukupuolen ilmaisun ja primääristen ja/tai sekundaaristen sukupuolipiirteiden välillä. Ding, täältä pojot heti kotiin! Vaatimuksena on merkittävä tuska tästä inkonkurrenssista ja voin melko huoletta sanoa, että valtaosa maailman naisista kokee tällaista merkittävää tuskaa naisille asetetuista rooliodotuksista. Tästä voisin kirjoittaa toiseen postaukseen etten liikaa eksy sivujuonteisiin.
2. Vahva halu päästä eroon primääreistä ja/tai sekundaarisista sukupuolipiirteistään. Tämä on siis kehodysforia. Mutta huomionarvoista on, että tämän kriteerin ei tarvitse täyttyä, jotta diagnoosin voi saada. Tämä ei täyty minulla. Elämä tosin olisi helpompaa ilman tissejä ja monet kerrat olen toivottanut ne hiiteen. Ovat tiellä urheillessa ja rintaliivit ovat aivan helvetin kalliita.
3. Vahva halu saada toisen genderin primäärit ja/tai sekundaariset sukupuolipiirteet. Haaveilen leveistä hartioista ja isoista lihaksista. Varmaan innostunein lääkäri katsoisi minun täyttävän tämänkin kriteerin. Jotkut lääkärithän ovat kovin innoissaan siinä, että antavat ihmisille, iästä, ihmisen omasta mielipiteestä ja kehitystasosta riippumatta transidentiteetin (kuunnelkaa vaikkapa vimeo.com/226658454 niin ymmärrätte mistä puhun).
4. Vahva halu olla toista genderiä.
5. Vahva vakuuttuneisuus siitä, että omaa toisen sukupuolen tyypilliset tunteet ja reaktiot. Tuota noin. Ollakseni rehellinen minun mielestäni on suorastaan vahingollista ajatella, että naisilla ja miehillä olisi niin eri planeetoilta olevat tunteet ja reaktiot, että tällainen kahtiajako olisi mahdollinen. Mutta oletetaan nyt, että se on mahdolIinen, joten perustan nyt käsitykseni stereotyyppisiin mielikuviin feminiinistä ja maskuliinisesta tunne- ja reaktiomaailmasta. Tällöin tämäkin voisi täyttyä minulla!
Toisin sanoen… Minäkin täytän transsukupuolisuuden diagnostiset kriteerit! Ja selvää on, että en ole DSM-5:n antaman määritelmän mukaan cissukupuolinen. Onpas ihanaa. En ole sortaja enää! Nyt minullakin on puhevalta tässä asiassa, sillä vain sorretulla on itseään koskevassa asiassa! (Ei sillä että tosissani kehtaisin yhtään missään yhteydessä väittää olevani transsukupuolinen; mielestäni se olisi törkeää väheksyntää kehodysforiasta kärsiviä, korjaushoidot läpikäyviä transsukupuolisia kohtaan. Kunhan heitän huonoa läppää. Olisi myös mielenkiintoista tietää, miten iso osa transaktivisteista on diagnosoituja transsukupuolisia ja miten paljon ei.)
Avasin tätä näin pitkästi, sillä tätä taustaa vasten on helpompi käsittää transaktivistien vaatimuksia uudesta näkökulmasta. Transaktivisteilla on vahvat lobbauskoneistot ympäri maailman (tämä ei ole mikään foliohattumutuilu vaan ilmiselvä fakta, jota voisikin puida omassa ketjussaan). Joskus on strategisesti fiksumpaa olla yrittämättä kääntää valtamerialusta asettumalla soutuveneellä poikittain sen keulaan, vaan kiivetä ruumaan ja koittaa ohjailla suuntaa sieltä käsin. Heh, ihan kuin minulla nyt asiassa olisi kuitenkaan mitään valtaa, mutta kunhan tulin ajatelleeksi… Voin myös kertoa, että olen kokenut melkoisen mielenmuutoksen monien transaktivistien ajamien asioiden suhteen!
Mitä transaktivistit ajavat ja miten muuten vaatimuksiin voisi suhtautua kuin asettumalla puhtaasti vastahankaan varsinkin kun ottaa huomioon, mistä ilmiöstä he ilmeisesti puhuvat puhuessaan transasioista?
- Transsukupuolisuus pois tautiluokituksesta!
WHO saattaa poistaa transsukupuolisuuden tautiluokituksesta. Näin ollen transsukupuolisuus ei olisi enää 2018 ilmestyvässä ICD-11:ssä. Tietääkö joku, mikä on tilanne tämän kanssa? Ilmeisesti useimmat ajavat myös sitä, että diagnoosin kohtaa vain muutettaisiin. Poistamisesta minä sanon: tätä tuen täydestä sydemästäni!! Ensinnäkin jos diagnostiset kriteerit lähenevät DSM-5:n kriteereitä, niin ei helkkarissa niiden pidä olla tautiluokituksessa.
Transaktivistit hokevat, kuinka transsukupuolisuus on stigmatisoitu ja tässä merkittävä tekijä on se, että se on myös patologisoitu. Ja koska transsukupuolisuudella on stigma, on järjestelmä transfoobinen ja sortava (ja tästä vielä johdettavissa oleva ja erittäin yleinen väite: koska järjestelmä on transfoobinen, ovat kaikki cissukupuoliset transfoobisia. Pjuuh, onneksi väistin tämän tulemalla transihmiseksi itsekin! Hah!) Jos esim. esittää, että on paljon tilastoja, joiden mukaan korjaushoidot eivät ainakaan merkittävästi pienennä itsemurhariskiä, transsukupuoliset vastaavat, että se johtuu yhteiskunnan vihamielisistä asenteista. Toisin sanoen, jos transsukupuolisuus ei olisi tautiluokituksessa, se olisi normaalimpi ilmiö, stigma vähenisi ja transsukupuoliset eivät enää tappaisi itsejään. Vaikuttaa hieman turhan suoraviivaiselta, mutta olkoon. Tätä katsantokantaa ajaa mielestäni myös Trasek. Enhän minä ole trans, joten en voi tietää, miten pahalta sorto ja transfobia tuntuvat. Eli: kokeillaan vaan! Katsotaan, mitä tapahtuu. Ehkä asenteet todella muuttuvat ja transihmisten hyvinvointi paranee ja itsemurhat vähenevät, vaikka asianmukaisen hoidon saaminen vaikeutuisikin. Minulla ei toki ole asiantuntemusta arvioida missä määrin yhteisön asenteet todella heijastuvat yksilön mielenterveyteen, eikä kykyä arvioida, missä määrin Suomessa todella on näitä transfoobisia asenteita ja sosiaalisia normeja jotka sitten tappavat transsukupuolisia (itsehän olen henkilökohtaisesti vastuussa aivan lukemattomasta määrästä transsukupuolisten kuolemia ja pahoinpitelyitä, koska miehet, jotka MtT:itä ainakin Jenkeissä pahoinpitelevät ja tappavat – en tiedä miten paljon transsukupuolisia Suomessa pahoinpidellään ja tapetaan ainakaan transsukupuolisuutensa takia, tiedossani ei ole yhtään tapausta – eivät ole itse vastuussa teostaan vaan hekin ovat transmisogynismiin aivopestyjä ja uhreja siis itsekin. Transmisogyniaa levitämme me pahansuovat terfit pelkästään ajattelemalla väärin. Yksikin väärä sanavalinta terfin suusta tappaa heti ainakin kolme transsukupuolista.) Kaikesta päätellen tässä on ehkä parempi uskoa kokemusasiantuntijoita, joita transaktivistit edustavat ja joille rohkeat transaktivistit antavat äänen.
Koska toinen, ja rehellisesti sanottuna itselleni tärkeämpi syy puoltaa tätä on se, että jos transsukupuolisuus ei ole tautiluokituksessa niin lääkehoitojen Kela-korvaus poistuu ja hoitoja ei makseta julkisista varoista. Loistohomma! Ehkä hieman julmaa vakavasta kehodysforiasta kärsiviä kohtaan, mutta ehkä sitten hoitoihin ei hakeuduttaisi enää ihan nuorena ja niin ihan kepein perustein. Mielestäni julkisista varoista ei myöskään tule kustantaa itsensä kanssa hämmennyksissä olevan nuoren naisen silikonirintoja, melanosyyttejä stimuloivia hormonipiikkejä tai huulitäytteitä, joten miksi näitäkään hoitoja pitäisi julkisista varoista kustantaa – varsinkaan, jos diagnostiset kriteerit löystyisivät ja pelkkä itsen kanssa hämmennyksissä olo ja rooliin sopimattomuus riittäisivät diagnoosin saamiseen? (Ja kuten DSM-5 osoittaa, niin tuohon suuntaan ollaan menossa.) Jos hoidot eivät vähennä itsemurhariskiä, niin eikö se ole hukkaan heitettyä rahaa? Joten kyllä, täältä ääni sille, että poistetaan tautiluokituksesta. Hoidot pois julkiselta ja vain yksityiselle, vain omakustanteisesti.
- Hoidot vapaaksi, temppurata pois! Ihminen tietää itse mikä hänelle on parhaaksi!
En ole tästä samaa mieltä; ihminen EI aina tiedä, mikä hänelle on parhaaksi. Erään lähteen mukaan ”kliininen tuntuma” on, että ainakin kolmannes tutkimusjaksolle hakeutuvista ei ole transsukupuolisia. Heidän kannaltaan hoitojen vapauttaminen olisi toki erittäin traagista, mutta elämän peruspiirre on traagisuus. Se on sitä kantapään kautta oppimista. Mielestäni yhteiskunnan kannalta tärkeintä on suurin mahdollinen yksilönvapaus. Ei yhteiskunnan tarvitse holhota aikuisia ihmisiä. Tykitä heroiinia suoneen, liity skientologikirkkoon, napsaise lerssisi pois – kaikki hyvin traagisia asioita, mutta ei sellaisia, joihin yhteiskunnan pitäisi lainsäädännöllä puuttua. Joten hoidot vapaaksi, kunhan niitä ei ole saatavilla alaikäisille eikä niitä kustanneta julkisista varoista. Eli: mikä oikeus yhteiskunnalla olisi rajoittaa aikuisten ihmisten itsemääräämisoikeutta, vaikka lopputulos olisi hyvinkin traaginen? Vähän sama asia kuin itsensä viiltely olisi kriminalisoitu… Tiedän, että tämä on traagista ja älytöntä
- Itsemääräämisoikeus eli juridisen sukupuolen määrääminen vapaaksi!
Tämä on se isoin, niin minulle ja jokaiselle joka välittää totuudesta, kielestä tai naisten oikeuksista, kuin myös transaktivisteille. Tähän itse asiassa olisin valmis myöntymään (sillä joskus on vain kyettävä tekemään kompromisseja) JOS syntymäsukupuolesta tulisi määräävä ominaisuus. Toisin sanoen kun se passimerkintä ja hetu ovat niin hengentärkeitä asioita niin monille transsukupuolisille, niin menköön! Jos heidän elämänsä on kiinni yhdestä kirjaimesta passissa ja hetusta, niin hitto, olisihan se nyt vähän kohtuutonta olla sitä vastaan ihan sokeasti! Mutta vain jos syntymäsukupuolesta tulee määräävä ominaisuus julkisissa yhteyksissä! Toisin sanoen MtT:illä ei olisi pääsyä naisten pukutiloihin tai esim. naisten turvataloihin. Käsittääkseni Pohjois-Carolinan lainsäädäntö on tällainen (vaikkakin siellä voi kai vaihtohoitojen jälkeen hakea uutta syntymätodistusta. Tällaiseen pelleilyyn en ryhtyisi). En kuitenkaan hetkeäkään usko, että tällaista lainsäädäntöä Suomeen tulisi, joten tässä asiassa pysyn edelleen sillä kannalla, että juridista sukupuolta ei saa itse määrittää. Mielestäni myöskään siitä, että hyödystä olisi mitään näytettävää hyötyä, ei ole takeita. Jos esim. vuosi hormonihoitoja riittää juridisen sukupuolen vaihtamiseksi (äh, mistä mä tän vuoden nyt otin? Toimin muistin varassa) niin sen ajan voi kyllä olla matkustelematta maihin joissa voisi joutua ikävyyksiin asian kanssa. Elämä ei ole täydellistä, ja joskus sitä joutuu joustamaan tällaisissa asioissa. Ihana ensimmäisen maailman ongelma, elämässäni oli lyhyt ajanjakso jolloin en voinut matkustaa joka kolkkaan maailmassa! Miettikääpä miten iso osa maailman ihmisistä antaisi oikean kätensä voidakseen vaihtaa paikkoja näiden tyyppien kanssa.
Toisin sanoen, yllätyksekseni voin asettua puoltamaan osaa transaktivistien ajamista asioista.
Tietysti mietityttää, olisiko se jonkinnäköinen slippery slope ja ehdottomasti tuomitsen sen, kuinka tätä asiaa tyrkytetään lapsille ja laitetaan päät sekaisin, oikeasti tämä on kuin jotain lahkolaisuutta... (esim. www.youtube.com/watch?v=r8bEAQlW86g - "sulla on oikeus saada apua [Setalta] sä oot tärkee, ihmiset [=setalaiset ] välittää susta, sua rakastetaan [ota vastaan moninaisuusideologian uskontunnustus jolloin Seta rakastaa sinuakin], www.youtube.com/watch?v=APe-fnBwg7c Väestöliiton viesti nuorille: "on NIIN iso skaala erilaisia sukupuolia!") joten voi olla, että myönnytykset antaisivatkin polttoainetta näille tyypeille eivätkä he tyytyisi kompromisseihin. Mutta ehkä sitten kun tulisi katumustapauksia yms. niin nämä lakihaaveet kuopattaisiin lopullisesti? Olen optimisti.
Muuten, hoksasin, etten löytänyt mitään yhtä selkeästi määriteltyä aihelistaa tai esim. luonnosta lakiehdotukseksi niistä asioista, joihin transaktivistit lopulta vaativat muutosta. Olen nappaillut ymmärrykseni sieltä täältä. Minusta tuntuu, että moni translain uudistamista puolustava ei edes ymmärrä mitä puolustaa, eli mitä konkreettisia muutoksia lakiin ajetaan. Aika ongelmallista! Jos jollain on tällaista asialistaa, niin linkatkaa toki.
Huhhuh, tuli niin pitkä kirjoitus että en ehdi edes oikolukemaan sitä, sori! Toivottavasti mitään päätöntä ei ole eksynyt tekstiin. Kuten aina, olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksianne.
Tiedän, että esim. Sametti puhuu voimakkaasti vastaan yllä esittämääni eli DSM-5:stä otettua transsukupuolisuuden määritelmää vastaan. Tieteelliset artikkelit ja DSM-5:n kritiikit olisivat enemmän kuin tervetulleita!
Tässä vielä se DSM-5:n gender dysphoria: www.psychiatry.org/patients-families/gender-dysphoria/what-is-gender-dysphoria
Keskiössä translainuudistuksen tarpeellisuudesta vaikuttaa hyvin vahvasti olevan erimielisyys transsukupuolisuuden olemuksesta. Mitä transsukupuolisuus siis on? Minulle on vuosia ja vuosia tolkutettu feministipiireissä (joissa siis on erittäin vahva ta-edustus), että kaikki transsukupuoliset eivät kärsi kehodysforiasta. Järkyttyneenä siitä, että Suomessa ei ymmärretä transsukupuolisuutta (ja Suomessahan toimitaan siis ICD-10:n mukaan) käännyin vanhan kunnon DSM:n puoleen. Kai Pohjois-Amerikassa sentään on paras mahdollinen tieteellinen tieto asiasta? Transaktivistit hokevat, että tieteellinen tieto kehittyy koko ajan heidän näkemyksensä mukaiseen suuntaan, joten kai uusin versio DSM:stä pitää sisällään parhaan ja ajantasaisimman tiedon? DSM:n tuottaa APA eli American Psychiatric Association. Ei kai se nyt ole mahdollista, että tällainen merkittävä ammattijärjestö luopuisi integriteetistään ja tieteellisistä standardeistaan lobbareiden painostuksesta..? Lähdetään siitä ajatuksesta, että ihan tällaisissa dystopiaskenaarioissa ei olla vaan DSM on yhä luotettava ja tieteelliselle tiedolle perustuva. (Lisäksi DSM-5:n gender-työryhmää on näköjään johtanut samainen Zucker joka oli toisessa ketjussa keskustelun aiheena olevassa BBC:n dokkarissa hyvinkin kriittisen oloinen transagendaa kohtaan.)
Mitä DSM-5 sitten sanoo transsukupuolisuudesta? Ensinnäkin transsukupuolisuus on nimetty ”Gender dysphoriaksi”. Kyseinen kohta pitää sisällään neljä diagnoosia. ”Varsinainen” transsukupuolisuus on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisenä on ”Gender dysphoria in Children” (2-vuotiaista siihen saakka, kunnes puberteetti alkaa). Tämä vastaa ICD-10-CM:n (rehellinen ollakseni en ole varma, miten ICD-10 ja ICD-10-CM vastaavat toisiaan, mutta googlailuni perusteella sekä ICD-10:n että ICD-10-CM:n F64.0 ovat yhteneväiset eli ”transsexualism”) F64.2:ta. Toinen on ”Gender dysphoria in Adolescents and Adults”. Tämä vastaa ICD-10-CM:n F64.1:tä, joka on poistettu ICD-10:stä. Kyseinen F64.1 on ”kaksoisroolinen transvetisismi”. ICD-10:n F64.0:aa vastaavaa diagnoosia ei DSM-5:ssä edes ole!
DSM-5 tarjoaa selitykset sanoille. Mielenkiintoista on, että sanaa sex eli biologinen sukupuoli ei ole vaivauduttu selittämään. Ilmeisesti se on tämän ilmiön kannalta merkityksetön asia.
Ensinnäkin gender tarkoittaa APA:n julkista roolia, toisin sanoen sosiaalista sukupuolta, toisin sanoen sukupuoliroolia.
Mielenkiintoista on myös se, että sanasto erottelee ilmaukset transgender ja transsexual.
Toiseksi gender expression on sukupuolen julkista ilmausta esim. vaatteilla ja manereeilla. Cisgender on henkilö, jonka gender expression ei vastaa biologista sukupuolta (uppista heikkaa, en ehkä olekaan cis!).
Lasten diagnostiikka on jotain todella puistattavaa, mutta en nyt mene siihen tarkemmin. Voitte itse käydä ihmettelemässä ja tässä on myös erään feministin kommenttivideo aiheesta. Hän ei ole lääketieteen tai psykologian ammattilainen, mutta kommentaari on mielestäni silti mielenkiintoinen, paikkansapitävä ja kuulemisen arvoinen: www.youtube.com/watch?v=ffSNr9iycAU
Mutta mitä DSM-5 sanoo aikuisten gender dysphoriasta? (en nyt sitten edes tiedä, kannattaako tuota kääntää transsukupuolisuudeksi, kun se kerta ei vastaa ICD-10:n transsukupuolisuutta.) Referoin – käykää itse lukemassa täydet kriteerit. Käytän myös itseäni tässä koekaniinina, sillä tajusin, että mullahan olisi lapsena täyttyneet kriteerit helposti, ja samoin nyt aikuisenakin! (Tästä voisinkin murjoa vaikka mitä läppää; olen miljoonasti kuullut olevani transfoobikko, joten ehkä tämän mun pahansuopa transfoobisuus ja terfiys ovatkin oireita siitä että yritän kieltää olevani trans itsekin… :’D Eikös homofoobikoistakin sanota, että heistä pahimmat tapaukset ovat itsensä kieltäviä kaappihomoja?)
Diagnostisia kriteereitä on yhteensä kuusi ja niistä vähintään kahden (!!!) on täytyttävä ja kestettävä vähintään kuusi kuukautta. (niin. Varsinkaan nuorethan eivät koskaan kipuile kuuden kuukauden jaksoa itsensä kanssa niin, ettei kyse olisi jostain pysyvästä jutusta jonka perusteella voi sitten aloittaa vaikutuksiltaan peruuttamattoman kehon silpomisen ja pahimmillaan sterilisaatioon johtavan hormonihoidon. Ei ei, kyllä kuusi kuukautta on ihan tarpeeksi pitkä aika!)
1. Inkonkurrenssi sukupuolen ilmaisun ja primääristen ja/tai sekundaaristen sukupuolipiirteiden välillä. Ding, täältä pojot heti kotiin! Vaatimuksena on merkittävä tuska tästä inkonkurrenssista ja voin melko huoletta sanoa, että valtaosa maailman naisista kokee tällaista merkittävää tuskaa naisille asetetuista rooliodotuksista. Tästä voisin kirjoittaa toiseen postaukseen etten liikaa eksy sivujuonteisiin.
2. Vahva halu päästä eroon primääreistä ja/tai sekundaarisista sukupuolipiirteistään. Tämä on siis kehodysforia. Mutta huomionarvoista on, että tämän kriteerin ei tarvitse täyttyä, jotta diagnoosin voi saada. Tämä ei täyty minulla. Elämä tosin olisi helpompaa ilman tissejä ja monet kerrat olen toivottanut ne hiiteen. Ovat tiellä urheillessa ja rintaliivit ovat aivan helvetin kalliita.
3. Vahva halu saada toisen genderin primäärit ja/tai sekundaariset sukupuolipiirteet. Haaveilen leveistä hartioista ja isoista lihaksista. Varmaan innostunein lääkäri katsoisi minun täyttävän tämänkin kriteerin. Jotkut lääkärithän ovat kovin innoissaan siinä, että antavat ihmisille, iästä, ihmisen omasta mielipiteestä ja kehitystasosta riippumatta transidentiteetin (kuunnelkaa vaikkapa vimeo.com/226658454 niin ymmärrätte mistä puhun).
4. Vahva halu olla toista genderiä.
5. Vahva vakuuttuneisuus siitä, että omaa toisen sukupuolen tyypilliset tunteet ja reaktiot. Tuota noin. Ollakseni rehellinen minun mielestäni on suorastaan vahingollista ajatella, että naisilla ja miehillä olisi niin eri planeetoilta olevat tunteet ja reaktiot, että tällainen kahtiajako olisi mahdollinen. Mutta oletetaan nyt, että se on mahdolIinen, joten perustan nyt käsitykseni stereotyyppisiin mielikuviin feminiinistä ja maskuliinisesta tunne- ja reaktiomaailmasta. Tällöin tämäkin voisi täyttyä minulla!
Toisin sanoen… Minäkin täytän transsukupuolisuuden diagnostiset kriteerit! Ja selvää on, että en ole DSM-5:n antaman määritelmän mukaan cissukupuolinen. Onpas ihanaa. En ole sortaja enää! Nyt minullakin on puhevalta tässä asiassa, sillä vain sorretulla on itseään koskevassa asiassa! (Ei sillä että tosissani kehtaisin yhtään missään yhteydessä väittää olevani transsukupuolinen; mielestäni se olisi törkeää väheksyntää kehodysforiasta kärsiviä, korjaushoidot läpikäyviä transsukupuolisia kohtaan. Kunhan heitän huonoa läppää. Olisi myös mielenkiintoista tietää, miten iso osa transaktivisteista on diagnosoituja transsukupuolisia ja miten paljon ei.)
Avasin tätä näin pitkästi, sillä tätä taustaa vasten on helpompi käsittää transaktivistien vaatimuksia uudesta näkökulmasta. Transaktivisteilla on vahvat lobbauskoneistot ympäri maailman (tämä ei ole mikään foliohattumutuilu vaan ilmiselvä fakta, jota voisikin puida omassa ketjussaan). Joskus on strategisesti fiksumpaa olla yrittämättä kääntää valtamerialusta asettumalla soutuveneellä poikittain sen keulaan, vaan kiivetä ruumaan ja koittaa ohjailla suuntaa sieltä käsin. Heh, ihan kuin minulla nyt asiassa olisi kuitenkaan mitään valtaa, mutta kunhan tulin ajatelleeksi… Voin myös kertoa, että olen kokenut melkoisen mielenmuutoksen monien transaktivistien ajamien asioiden suhteen!
Mitä transaktivistit ajavat ja miten muuten vaatimuksiin voisi suhtautua kuin asettumalla puhtaasti vastahankaan varsinkin kun ottaa huomioon, mistä ilmiöstä he ilmeisesti puhuvat puhuessaan transasioista?
- Transsukupuolisuus pois tautiluokituksesta!
WHO saattaa poistaa transsukupuolisuuden tautiluokituksesta. Näin ollen transsukupuolisuus ei olisi enää 2018 ilmestyvässä ICD-11:ssä. Tietääkö joku, mikä on tilanne tämän kanssa? Ilmeisesti useimmat ajavat myös sitä, että diagnoosin kohtaa vain muutettaisiin. Poistamisesta minä sanon: tätä tuen täydestä sydemästäni!! Ensinnäkin jos diagnostiset kriteerit lähenevät DSM-5:n kriteereitä, niin ei helkkarissa niiden pidä olla tautiluokituksessa.
Transaktivistit hokevat, kuinka transsukupuolisuus on stigmatisoitu ja tässä merkittävä tekijä on se, että se on myös patologisoitu. Ja koska transsukupuolisuudella on stigma, on järjestelmä transfoobinen ja sortava (ja tästä vielä johdettavissa oleva ja erittäin yleinen väite: koska järjestelmä on transfoobinen, ovat kaikki cissukupuoliset transfoobisia. Pjuuh, onneksi väistin tämän tulemalla transihmiseksi itsekin! Hah!) Jos esim. esittää, että on paljon tilastoja, joiden mukaan korjaushoidot eivät ainakaan merkittävästi pienennä itsemurhariskiä, transsukupuoliset vastaavat, että se johtuu yhteiskunnan vihamielisistä asenteista. Toisin sanoen, jos transsukupuolisuus ei olisi tautiluokituksessa, se olisi normaalimpi ilmiö, stigma vähenisi ja transsukupuoliset eivät enää tappaisi itsejään. Vaikuttaa hieman turhan suoraviivaiselta, mutta olkoon. Tätä katsantokantaa ajaa mielestäni myös Trasek. Enhän minä ole trans, joten en voi tietää, miten pahalta sorto ja transfobia tuntuvat. Eli: kokeillaan vaan! Katsotaan, mitä tapahtuu. Ehkä asenteet todella muuttuvat ja transihmisten hyvinvointi paranee ja itsemurhat vähenevät, vaikka asianmukaisen hoidon saaminen vaikeutuisikin. Minulla ei toki ole asiantuntemusta arvioida missä määrin yhteisön asenteet todella heijastuvat yksilön mielenterveyteen, eikä kykyä arvioida, missä määrin Suomessa todella on näitä transfoobisia asenteita ja sosiaalisia normeja jotka sitten tappavat transsukupuolisia (itsehän olen henkilökohtaisesti vastuussa aivan lukemattomasta määrästä transsukupuolisten kuolemia ja pahoinpitelyitä, koska miehet, jotka MtT:itä ainakin Jenkeissä pahoinpitelevät ja tappavat – en tiedä miten paljon transsukupuolisia Suomessa pahoinpidellään ja tapetaan ainakaan transsukupuolisuutensa takia, tiedossani ei ole yhtään tapausta – eivät ole itse vastuussa teostaan vaan hekin ovat transmisogynismiin aivopestyjä ja uhreja siis itsekin. Transmisogyniaa levitämme me pahansuovat terfit pelkästään ajattelemalla väärin. Yksikin väärä sanavalinta terfin suusta tappaa heti ainakin kolme transsukupuolista.) Kaikesta päätellen tässä on ehkä parempi uskoa kokemusasiantuntijoita, joita transaktivistit edustavat ja joille rohkeat transaktivistit antavat äänen.
Koska toinen, ja rehellisesti sanottuna itselleni tärkeämpi syy puoltaa tätä on se, että jos transsukupuolisuus ei ole tautiluokituksessa niin lääkehoitojen Kela-korvaus poistuu ja hoitoja ei makseta julkisista varoista. Loistohomma! Ehkä hieman julmaa vakavasta kehodysforiasta kärsiviä kohtaan, mutta ehkä sitten hoitoihin ei hakeuduttaisi enää ihan nuorena ja niin ihan kepein perustein. Mielestäni julkisista varoista ei myöskään tule kustantaa itsensä kanssa hämmennyksissä olevan nuoren naisen silikonirintoja, melanosyyttejä stimuloivia hormonipiikkejä tai huulitäytteitä, joten miksi näitäkään hoitoja pitäisi julkisista varoista kustantaa – varsinkaan, jos diagnostiset kriteerit löystyisivät ja pelkkä itsen kanssa hämmennyksissä olo ja rooliin sopimattomuus riittäisivät diagnoosin saamiseen? (Ja kuten DSM-5 osoittaa, niin tuohon suuntaan ollaan menossa.) Jos hoidot eivät vähennä itsemurhariskiä, niin eikö se ole hukkaan heitettyä rahaa? Joten kyllä, täältä ääni sille, että poistetaan tautiluokituksesta. Hoidot pois julkiselta ja vain yksityiselle, vain omakustanteisesti.
- Hoidot vapaaksi, temppurata pois! Ihminen tietää itse mikä hänelle on parhaaksi!
En ole tästä samaa mieltä; ihminen EI aina tiedä, mikä hänelle on parhaaksi. Erään lähteen mukaan ”kliininen tuntuma” on, että ainakin kolmannes tutkimusjaksolle hakeutuvista ei ole transsukupuolisia. Heidän kannaltaan hoitojen vapauttaminen olisi toki erittäin traagista, mutta elämän peruspiirre on traagisuus. Se on sitä kantapään kautta oppimista. Mielestäni yhteiskunnan kannalta tärkeintä on suurin mahdollinen yksilönvapaus. Ei yhteiskunnan tarvitse holhota aikuisia ihmisiä. Tykitä heroiinia suoneen, liity skientologikirkkoon, napsaise lerssisi pois – kaikki hyvin traagisia asioita, mutta ei sellaisia, joihin yhteiskunnan pitäisi lainsäädännöllä puuttua. Joten hoidot vapaaksi, kunhan niitä ei ole saatavilla alaikäisille eikä niitä kustanneta julkisista varoista. Eli: mikä oikeus yhteiskunnalla olisi rajoittaa aikuisten ihmisten itsemääräämisoikeutta, vaikka lopputulos olisi hyvinkin traaginen? Vähän sama asia kuin itsensä viiltely olisi kriminalisoitu… Tiedän, että tämä on traagista ja älytöntä
- Itsemääräämisoikeus eli juridisen sukupuolen määrääminen vapaaksi!
Tämä on se isoin, niin minulle ja jokaiselle joka välittää totuudesta, kielestä tai naisten oikeuksista, kuin myös transaktivisteille. Tähän itse asiassa olisin valmis myöntymään (sillä joskus on vain kyettävä tekemään kompromisseja) JOS syntymäsukupuolesta tulisi määräävä ominaisuus. Toisin sanoen kun se passimerkintä ja hetu ovat niin hengentärkeitä asioita niin monille transsukupuolisille, niin menköön! Jos heidän elämänsä on kiinni yhdestä kirjaimesta passissa ja hetusta, niin hitto, olisihan se nyt vähän kohtuutonta olla sitä vastaan ihan sokeasti! Mutta vain jos syntymäsukupuolesta tulee määräävä ominaisuus julkisissa yhteyksissä! Toisin sanoen MtT:illä ei olisi pääsyä naisten pukutiloihin tai esim. naisten turvataloihin. Käsittääkseni Pohjois-Carolinan lainsäädäntö on tällainen (vaikkakin siellä voi kai vaihtohoitojen jälkeen hakea uutta syntymätodistusta. Tällaiseen pelleilyyn en ryhtyisi). En kuitenkaan hetkeäkään usko, että tällaista lainsäädäntöä Suomeen tulisi, joten tässä asiassa pysyn edelleen sillä kannalla, että juridista sukupuolta ei saa itse määrittää. Mielestäni myöskään siitä, että hyödystä olisi mitään näytettävää hyötyä, ei ole takeita. Jos esim. vuosi hormonihoitoja riittää juridisen sukupuolen vaihtamiseksi (äh, mistä mä tän vuoden nyt otin? Toimin muistin varassa) niin sen ajan voi kyllä olla matkustelematta maihin joissa voisi joutua ikävyyksiin asian kanssa. Elämä ei ole täydellistä, ja joskus sitä joutuu joustamaan tällaisissa asioissa. Ihana ensimmäisen maailman ongelma, elämässäni oli lyhyt ajanjakso jolloin en voinut matkustaa joka kolkkaan maailmassa! Miettikääpä miten iso osa maailman ihmisistä antaisi oikean kätensä voidakseen vaihtaa paikkoja näiden tyyppien kanssa.
Toisin sanoen, yllätyksekseni voin asettua puoltamaan osaa transaktivistien ajamista asioista.
Tietysti mietityttää, olisiko se jonkinnäköinen slippery slope ja ehdottomasti tuomitsen sen, kuinka tätä asiaa tyrkytetään lapsille ja laitetaan päät sekaisin, oikeasti tämä on kuin jotain lahkolaisuutta... (esim. www.youtube.com/watch?v=r8bEAQlW86g - "sulla on oikeus saada apua [Setalta] sä oot tärkee, ihmiset [=setalaiset ] välittää susta, sua rakastetaan [ota vastaan moninaisuusideologian uskontunnustus jolloin Seta rakastaa sinuakin], www.youtube.com/watch?v=APe-fnBwg7c Väestöliiton viesti nuorille: "on NIIN iso skaala erilaisia sukupuolia!") joten voi olla, että myönnytykset antaisivatkin polttoainetta näille tyypeille eivätkä he tyytyisi kompromisseihin. Mutta ehkä sitten kun tulisi katumustapauksia yms. niin nämä lakihaaveet kuopattaisiin lopullisesti? Olen optimisti.
Muuten, hoksasin, etten löytänyt mitään yhtä selkeästi määriteltyä aihelistaa tai esim. luonnosta lakiehdotukseksi niistä asioista, joihin transaktivistit lopulta vaativat muutosta. Olen nappaillut ymmärrykseni sieltä täältä. Minusta tuntuu, että moni translain uudistamista puolustava ei edes ymmärrä mitä puolustaa, eli mitä konkreettisia muutoksia lakiin ajetaan. Aika ongelmallista! Jos jollain on tällaista asialistaa, niin linkatkaa toki.
Huhhuh, tuli niin pitkä kirjoitus että en ehdi edes oikolukemaan sitä, sori! Toivottavasti mitään päätöntä ei ole eksynyt tekstiin. Kuten aina, olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksianne.
Tiedän, että esim. Sametti puhuu voimakkaasti vastaan yllä esittämääni eli DSM-5:stä otettua transsukupuolisuuden määritelmää vastaan. Tieteelliset artikkelit ja DSM-5:n kritiikit olisivat enemmän kuin tervetulleita!
Tässä vielä se DSM-5:n gender dysphoria: www.psychiatry.org/patients-families/gender-dysphoria/what-is-gender-dysphoria