Magdaleenan äiti on kirjoittanut Mustalle orkidealle avoimen kirjeen, joka jatkaa samalla aikaisemmalla kirjoittajan tutuksi tekemällä sentimentaalisella ja draamailevalla tyylillä:
istuusepaivankakkaralla.blogspot.fi/2017/08/voimahali-mustalle-orkidealle.htmlJoku tuolla foorumin kommenttiosion puolella aikaisemmin jo kirjoittikin, että Magdaleenan äidin ja Enkeli-Elisan kirjoittajan Minttu Vettenterän kirjoitustyyleissä on paljon samaa:
"Sen minkä olen oppinut matkan varrella Magdaleenan äitinä, on se, että tätä transsukupuolisuutta vastustavat eniten ne, joiden oma suhde omaan sukupuoleensa on, kuin hidasta kävelyä paljain varpain tulisilla hiilillä." Magdaleenan äiti psykologisoi kriitikkonsa. Oikeanlainen psyykkinen tasapainotila on saavutettu vasta, kun kaikki Magdaleenan äidin kritisoiminen loppuu.
"En näkisi sinua naisena, mikä olet biologisesti joskus ollut. En näkisi sinua miehenä, mitä teksteistäsi päätelle inhoat olla. En näkisi sinua perimmiltään lesbona, joka tykkää pillusta. Se ei olisi minulle merkityksellistä. En näkisi sinua friikkinä. Vaan näkisin sinut ihmisenä, joka on mennyt kaikista ympärilläsi riehuvista julmista asenteista aivan solmuun."
Mude käyttää virkkeenaluissa toistoa tunteisiin vetoavana kirjallisena tehokeinona ja luokittelee Sametin ympäristönsä julmien asenteiden tiedottomaksi uhriksi (ks. sisäistetty transfobia). Aivan kuten feministit, joiden mielestä kaikki naiset, jotka eivät ole feministejä ovat heidän mielestään patriarkaatin aivopesun uhreja.
"Olet kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän vanki." Niinhän me kaikki olemme. Sukupuoli on lisääntymisbiologiaa ja lisääntymistapahtumassa vain naaraan munasolusta ja uroksen siittiösolusta voi kehittyä uusi yksilö.
"Pelkäät rivien välissä, että me vanhemmat pakotamme pienet homopojat olemaan tyttöjä ja pienet lesbotyttömme poikia, mutta olet onneksi väärässä." Juttu menee juupas-eipäs-inttämisen tasolle, kun esitetään vastaväite ilman perusteluita. Mistä Magdaleenan äiti tietää, että hänen lapsestaan ei tule isona homoa tai transvestiittia? Tutkimusten mukaan homoilla esiintyy leikki-iässä paljon sukupuoliroolinonkonformatiivista käytöstä, mitä "translapseuskin" on.
Tekstissään "Kaksi mahdollista polkua" Magdaleenan äiti maalailee lapsensa tulevaisuutta teini-ikäisenä tyttönä. Teininä Magdaleena murehtisi eriparisia tissejään ja söisi suklaata murheeseensa koko päivän, kun "se poika" ei tykännyt hänen kuvastaan somessa. Tämän perusteella Magdaleenan äiti on varma, että Magdaleena tulee isona olemaan seksuaalisesti miehiin suuntautunut.
Mistä Magdaleenan äiti muuten tietää, että hänelle sijoitetulla pojalla on "tytön aivot" pojan kehossa? Onko lapselle tehty elektroenkefalografinen tai jokin muu aivonkuvantamistutkimus? Onko lapsi psykologisesti testattu? Ei tietenkään, koska äidin epäluulo kaikkia ammattihenkilöitä kohtaan on niin voimakas, eikä sellaista edes voida todentaa. Voiko miehellä olla naisen aivot, mutta ei naisen kättä tai sydäntä?
"Joskus tämä kehitys voi mennä pieleen geenien tai hormonaalisten asioiden vuoksi." Onko geenejäkään testattu? Tutkimusten mukaan lähes 70 % transsukupuolisten identtisistä kaksoissisaruksista on ei-transsukupuolisia, joten silloin heidän transsukupuolisuutensa syyt ovat jossakin muualla kuin jaetuissa geeneissä tai kasvuympäristössä. Sikiö kehittyy pojaksi voimakkaan testosteroniryöpyn seurauksena, joka maskulinisoi myös aivot. En ole nähnyt mitään vakuuttavaa tieteellistä todistusaineistoa sille, että aivot jotenkin voisivat jäädä tässä prosessissa koskemattomiksi.
"Jos sinä Musta Orkidea et tuntenut itseäsi kotoiseksi naisen ruumiissa, mutta et oikein miehenäkään, oletko ajatellut, että olet ehkä muunsukupuolinen tai ehkä sinulla on sukupuolettomat aivot kokonaan." En minäkään ole koskaan "tuntenut" olevani mitään sukupuolta, tiedän vain fyysisen sukupuoleni ja olen tottunut elämään tämänkaltaisessa kehossa, joten olenko siis muunsukupuolinen? Miten minun aivojeni sukupuolettomuus voitaisiin testata, ettei ihan mutupohjalla liikuttaisi?
"Se ei kerro myöskään siitä, kuinka tyttömäinen tai poikamainen lapsi on." Sanoo äiti, joka päätteli lapsensa "transsukupuolisuuden" siltä pohjalta, että tämä kolmevuotiaana kieltäytyi pukeutumasta vaatteeseen, jossa on autonkuvia ja jonka lempiväri on vaaleanpunainen.
"Se kertoo ehkä enemmän siitä, miten analyyttiset aivot lapsella on." Kolmevuotiaat eivät kykene kovin pitkäjänteiseen ja analyyttiseen ajatteluun. Ennemminkin se on siinä vaiheessa erittäin hajanaista ja sporadista.
"Transihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä, eikä ole mikään salaisuus, että he tietävät hoitoon mennessään, mitä pitää sanoa ja miten pitää pukeutua mennäkseen polilla läpi." Minä tuolla tyhmät kysymykset -ketjussa jo kysyinkin, että pitääkö se paikkaansa, että transpolilla joutuu vetämään jatkuvasti jotain tiettyä roolia saadakseen oikean diagnoosin ja oikeat hoidot, kuten transaktivistit väittävät. Vastauksissa kerrottiin, että se ei ole totta.
"Silloin sieltä läpi menee myös ihmisiä, jotka eivät tarvitsisi kirurgista hoitoa ollakseen onnellisia. (Suomessa sukupuoli pitää oikeasti korjata, saadakseen vaihdettua henkilötunnuksen sellaiseksi, että se näyttää omalta ja on vaikka joukkoliikenteen lipuntarkastuksessa suojassa nöyryytykseltä.)" Pikku translakirummutus tähän väliin. Tämän mukaan meillä on siis ihmisiä, joille mitenkään heidän todellista fyysistä olemustaan kuvaamaton ja useimmiten arjessa täysin merkityksetön kirjain passissa on heidän elämäänsä niin oleellisesti määrittävä seikka, että he alistuvat "kidutusta muistuttaviin huuhaatutkimuksiin", vetävät hormoneja ja silpovat pimppinsä tai pippelinsä saadakseen sen "korjattua". Miten joukkoliikenteen lipuntarkastuksessa nöyryytystä ehkäisevää on se, että miehellä tai naisella, joka ei transhoitojen läpikäymättömyyden vuoksi edes etäisesti muistuta vastakkaisen sukupuolen yksilöä, on matkakortissaan tämän vastakkaisen sukupuolen kirjainlyhenne?
"Lääketieteelliset tutkimukset transsukupuolisuuden toteamiseksi ovat aivan huuhaata ja sitä alaa ei myöskään kehitetä eteenpäin missään päin länsimaita."
Jotain todisteita? Lähteitä?
"Siksi valitettavasti nuorten puolella varsinkin on käytössä hyvin alkeellisia tutkimusmenetelmiä kuten musteläiskätestit, jotka testaavat enemmän ihmisen visuaalista hahmottamiskykyä kuin hänen mielenmaisemaansa."
Musteläiskätestit ovat läsnä kaikkialla muuallakin psykologisessa testauksessa Suomessa, vaikka niiden pätevyys yhdysvaltalaisessa tieteellisessä psykologiassa onkin laajalti kyseenalaistettu. Musteläiskätestit eivät testaa ainakaan visuaalista hahmotuskykyä, koska esim. minulla on hyvä visuaalinen hahmotuskyky, mutta niissä pakanamaan kartoissa en näe mitään hahmoja.
Eivät yksittäiset puutteet tarkoita, että koko systeemi pitäisi ajaa alas, vaan sitä pitäisi ennemminkin kehittää.
"Käytössä on myös hyvin loukkaavina koettuja kysymyssarjoja, joihin ei saa kuitenkaan vastata romahtamalla, ellei halua taas sille kuuluisalle jäähylle."
Mitä ovat nämä "loukkaavat kysymyssarjat"? Sitä kuvataan tarkemmin täällä (http://istuusepaivankakkaralla.blogspot.fi/2017/05/kaksi-mahdollista-polkua.html): "Kotona hän itkisi syvästi loukkaantuneena ammatti-ihmisten tekemiä kysymyksiä: "Pissaatko sinä seisaaltasi? Entä jos joutuisit olemaan poika koko elämäsi, miltä se sinusta tuntuisi?"
Minä koen nuo kysymykset täysin asiallisina. Ei tuollaisten kysymysten esittämisen taustalla ole transpoliklinikan henkilökunnan perverssi tirkistelynhalu potilaan pissaamisiin ja muihin yksityisasioihin vaan kliininen tarve selvittää, kuinka paha dysforia potilaalla on eli onko hoitoihin tarvetta. Miten voi henkisesti kestää transhoidot jos luhistuu totaalisesti jo tuollaisten kysymysten edessä?
"Kyllä transsukupuolisilla on mielenterveysongelmia, kuten sinulla Musta Orkidea on, mutta itse transsukupuolisuus ei ole mielenterveysongelma." Itsensä vastakkaisen sukupuolen yksilöksi kuvittelemisen pitäisi tietenkin olla se tasan ainoa harha maailmassa, joka ei ole minkään sortin mielenterveysongelma ja joka ei myöskään voi olla minkään muun mielenterveysongelman oire, joten kaikki ennakkotutkimukset on lakkautettava jopa lapsilla.
"Tutkimusten mukaan, ne translapset, jotka saavat elää sosiaalisesti transitioituneina omaksi kokevaansa sukupuoleen, ovat yhtä onnellisia kuin muutkin lapset." Nämä laadulliset tutkimukset eivät tarkastele lasten hyvinvointia pidemmällä aikavälillä, vaikka sukupuolenvaihdoksen seurausten kanssa eletään koko loppuelämä. Totta kai lapsi voi olla onnellinen kuvitellessaan ja tullessaan puhutelluksi vastakkaisen sukupuolen yksilönä, mutta se toimii vain niin kauan kuin lapsi elää lapsuutensa leikin ja sadun maailmassa eikä hänellä vielä ole mitään murrosiän muutoksia tai aikuisiän seksuaalisuutta. Tai teini-iän kapinavaihetta, jolloin nuori alkaa kyseenalaistaa vanhempiensa arvoja ja "totuuksia" - merkittävin syy lasten blokkerihoitoihin taitaa olla se, että lapsen on pidettävä alkuperäinen mielensä ja teinikapinan jäätävä tulematta. Samoin lapsi voi elää täysin tyytyväisenä ja onnellisena, jos hänen vanhempansa uskottelevat Joulupukin olevan olemassa, mutta se on valhe eikä ketään voida pitää valheessa ikuisesti.
"Koska jokainen lapsi ansaitsee hyvän lapsuuden, on täysin loogista, että vanhemmat antavat lastensa olla omia itsejään." Omana itsenään eläminen = ulkomuodon peruuttamaton muokkaus laaja-alaisilla ja riskialttiilla kirurgisilla toimenpiteillä ja synteettisten hormonien popsiminen tai piikittäminen koko loppuelämän ajan? Pitäisiköhän minunkin piikittää Botoxia huuleen ja käydä nenänmuokkauskirurgiassa voidakseni olla "oma itseni"?
"Sitten se, tuleeko heistä isona transihmisiä vai homoja, ei ole merkityksellistä silloin, kun he ovat lapsia." Onpas, koska tutkimusten mukaan 60-90 % sukupuolidysforisista rauhaan jätetyistä lapsista kasvaa ulos dysforiastaan, mutta "sosiaalisen transitioitumisen" läpikäyneistä lapsista käytännöllisesti katsoen 100 % jatkaa blokkerihoitoihin ja siitä suoraan vastakkaisen sukupuolen hormoneihin ja leikkauksiin. Siksi nämä lapset tekevät todellisen päätöksen aikuisiän leikkauksiin ryhtymisistä korkeintaan noin 10-vuotiaina.
"Sitä ei välttämättä voi ymmärtää, mutta riittää, että sen hyväksyy." Tämä translapsikultti muistuttaa todellakin uskonlahkoa. Lapsilla on melkeinpä syntymästään alkaen jokin itseään suurempi, järjellä selittämätön sisäinen varmuus siitä, että he ovat oikeasti toista sukupuolta (vrt. uskovaiset, jotka "tietävät" että Jeesus asuu heidän sydämessään). Uskonnon kokemisen sydämessä on aina tunneperäinen mysteerio, jota ei saa järjellä analysoida, se pitää vain hyväksyä. Epäily on jumalanpilkkaa ja johtaa "bigotistiksi" tai "transfoobikoksi" leimaamiseen ja karttamisen kaltaisen sosiaalisen kontrollin muotoihin, mikä transaktivistien keskuudessa ollaan kyllä jo nähty.