Miten transsukupuolisuus on käsitetty ja määritelty ennen?
Jun 25, 2020 19:49:44 GMT 2
Post by goljatsammakko on Jun 25, 2020 19:49:44 GMT 2
Miten transsukupuolisuus on käsitetty ja määritelty ennen ja nyt? Mistä lähtien sellaista on käsitetty olevan lainkaan? Transsukupuolisuus tuli minulle vastaan ensi kertaa 2000-luvun alussa lapsena. Se selitettiin minulle lakonisesti haluksi elää vastakkaisen sukupuolen edustajana. Vähän isompana vastaani alkoi tulla lehtiartikkeleita transsukupuolisista, jotka korostivat, miten vaikeaa oli ollut elää kehossa, jota ei tuntenut omakseen ja miten inho ja vieraantuneisuus omasta kehosta hallitsi elämää. Ainakin minulle välittyi vahvasti sanoma: transsukupuolisuus on vakava ongelma, jossa ihminen kärsii suuresti siitä, että joutuu elämään omassa vartalossaan, eikä siitä tarvitse puhua samassa lauseessakaan ihmisten kanssa, jotka tavalla tai toisella vain samaistuvat vastakkaiseen sukupuoleen kärsimättä siitä.
Nykyään intersektionaalisen feminismin kentällä on loukkaus sanoa, että ei voi olla trans ilman dysforiaa.
Milloin tämä tuore muutos ajattelutavassa tapahtui? Onko transsukupuolisuuden käsite muuten käynyt läpi erilaisia vaiheita?
Siinä missä jo varhaisesta runoudesta löytyy kuvauksia romanttisista tunteista omaa sukupuolta kohtaan, on paha mennä sanomaan, milloin historiassa on ensimmäisen kerran kuvattu transsukupuolisuus. Sellainen löytyy ainakin vuodelta 1965, kun psykiatri John F. Oliven kirjoitti, että kun “pakkomielteinen halu ylittää naisten vaatteet, ja tulee haluksi vaihtaa sukupuolta, transvestismista tulee ‘transseksuaalisuutta’. Termi on harhaanjohtava; oikeastaan kyse on ‘transsukupuolisuudesta’, koska seksuaalisuus ei ole keskeistä transvestismissa”.
Mutta mistä lähtien ylipäätään on käsitetty olevan sellainen ihmisryhmä, joka kokee olevansa vastakkaisen sukupuolen edustaja?
200-luvulla Roomaa hallinnut elosteleva keisari Elagabalus kuulemma kysyi lääkäreiltä, voisivatko he operoida hänelle vaginan, miehen sukuelimen tilalle. Kerrotaan myös, että 1600-luvulla elänyt Ruotsin kuningatar Kristiina - josta odotettiin poikaa ja jota enemmän tai vähemmän kasvatettiin sen mukaan - yritti selvittää, voisiko sukupuolta vaihtaa.
Mutta mitä he ovat todella halunneet ja miten kokeneet sukupuolensa? Täyttäisivätkö he transsukupuolisuuden diagnostiset kriteerit, pääsisivätkö he portinvartijasysteemistä läpi, kuka sitä voi historian henkilöistä mennä sanomaan.
Nykyään intersektionaalisen feminismin kentällä on loukkaus sanoa, että ei voi olla trans ilman dysforiaa.
Milloin tämä tuore muutos ajattelutavassa tapahtui? Onko transsukupuolisuuden käsite muuten käynyt läpi erilaisia vaiheita?
Siinä missä jo varhaisesta runoudesta löytyy kuvauksia romanttisista tunteista omaa sukupuolta kohtaan, on paha mennä sanomaan, milloin historiassa on ensimmäisen kerran kuvattu transsukupuolisuus. Sellainen löytyy ainakin vuodelta 1965, kun psykiatri John F. Oliven kirjoitti, että kun “pakkomielteinen halu ylittää naisten vaatteet, ja tulee haluksi vaihtaa sukupuolta, transvestismista tulee ‘transseksuaalisuutta’. Termi on harhaanjohtava; oikeastaan kyse on ‘transsukupuolisuudesta’, koska seksuaalisuus ei ole keskeistä transvestismissa”.
Mutta mistä lähtien ylipäätään on käsitetty olevan sellainen ihmisryhmä, joka kokee olevansa vastakkaisen sukupuolen edustaja?
200-luvulla Roomaa hallinnut elosteleva keisari Elagabalus kuulemma kysyi lääkäreiltä, voisivatko he operoida hänelle vaginan, miehen sukuelimen tilalle. Kerrotaan myös, että 1600-luvulla elänyt Ruotsin kuningatar Kristiina - josta odotettiin poikaa ja jota enemmän tai vähemmän kasvatettiin sen mukaan - yritti selvittää, voisiko sukupuolta vaihtaa.
Mutta mitä he ovat todella halunneet ja miten kokeneet sukupuolensa? Täyttäisivätkö he transsukupuolisuuden diagnostiset kriteerit, pääsisivätkö he portinvartijasysteemistä läpi, kuka sitä voi historian henkilöistä mennä sanomaan.