Muut kehonkuvanhäiriöt
Nov 4, 2020 19:24:00 GMT 2
Post by goljatsammakko on Nov 4, 2020 19:24:00 GMT 2
Mieleni teki tehdä kehonkuvanhäiriöistä ketju, johon listaan tietämiäni kehonkuvanhäiriöitä ja tähän saa vapaasti jakaa mitä tulee mieleen, ajatuksia, mielipiteitä ja tietoa.
Mitä eri häiriöitä ja ilmiöitä on, missä ihminen on tyytymätön ja onneton omasta kehostaan ja suhde omaan kehoon on vääristynyt?
Niin, tietysti. Termi, jolla voidaan tarkoittaa erilaisia ilmiöitä, mutta joka kuitenkin ICD-10-luokituksen mukaan on:
“Tavallisesti henkilöllä on tunne oman anatomisen sukupuolen epämiellyttävyydestä tai epäasianmukaisuudesta.
Diagnostiset kriteerit:
Halu elää ja tulla hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Tavallisesti tähän liittyy toive saada kirurgista ja hormonaalista hoitoa oman ruumiin muuttamiseksi mahdollisimman samankaltaiseksi kuin toivottu sukupuoli.
Transseksuaalisen identiteetin kokemus on kestänyt vähintään kaksi vuotta.
Kyseessä ei ole muun mielenterveyshäiriön, esimerkiksi skitsofrenian oire tai kromosomipoikkeavuus.”
Tästä on täällä omakin ketju, joten keskustelua erityisesti siitä voidaan jatkaa siellä
.
Periaatteessa tunnettu, mutta ei silti kovin hyvin ymmärretty sairaus, jossa pakonomainen ruoan ja laihduttamisen ajattelu valtaa ajatukset.
Syömishäiriö-liiton sivujen mukaan “Geneettiset tekijät selittävät syömishäiriöalttiudesta noin 50-80 %”. Siellä myös sanotaan, että "On pohdittu, että naishormonit jo itsessään voivat lisätä syömishäiriön riskiä, koska erityisesti estrogeeni osallistuu syömisen ja painonsäätelyyn.
Aivojen rakenteelliset erot voivat olla syömishäiriön taustalla.”
Lääkäriseuran lehden mukaan “Tämän mallin mukaan siis bulimiapotilaan serotoniinijärjestelmä on epävakaa tai sen säätely on puutteellinen. Täydellisyyden tavoittelu, pakonomaisuus ja syömisen rajoittaminen liittyisivät siten lisääntyneeseen serotoniinitransmissioon. Laihduttamalla aikaansaatu synaptisen serotoniinin väheneminen lievittää näitä oireita mutta toisaalta altistaa ahminnalle, masennukselle ja mielialan muutoksille. Laihduttaminen ja ruokavalion säätely toimisivat siis näillä henkilöillä opittuna keinona säädellä keskushermoston serotoniinipitoisuutta ja siten mielialaa.”
Häiriö, jota sairastava on kohtuuttoman ahdistunut ulkonäöstään kokonaisuudessaan tai jostain yksittäisestä piirteestä siinä, joka on normaali tai vain lievästi poikkeava, ja kokee itsensä sysirumaksi ja on siitä masentunut.
Ihmisellä on muuta elämää häiritseviä pakkotoimintoja, kuten ihon nyppimistä ja peilin edessä jumittamista, jotka pitävät hänet “keskittyneenä omiin vikoihinsa, jolloin
hänen ahdistuksensa kasvaa. Tämä ruokkii sairautta ja tekee sairaudesta vakavamman”, kuvailee Turussa tehty opinnäytetyö. Kannattaa muutenkin katsoa tämä opinnäytetyö, jos aihe kiinnostaa.
Tästä tuli joskus myös dokumentti Miksi olen niin ruma, josta tulee esiin, että häiriö on raskas paitsi sitä sairastavalle, myös häntä tsemppaavalle läheiselle.
Tämä on neurologinen häiriö, jossa ihminen kokee, että jokin hänen kehonosansa on ylimääräinen ja toivoo usein jonkin kehonosansa amputointia tai halvaantumista.
Hesarissa on vain tilaajille näkyvä hieno artikkeli aiheesta, jossa tulee ilmi, että häiriö on neurologinen ja sitä sairastavat ovat valmiita menemään pitkälle päästäkseen eroon ylimääräiseksi koetusta ruumiinosasta, olipa se käsi tai jalka tai jokin muu.
Omasta häiriöstään on julkisuudessa rohkeasti puhunut nainen nimeltä Jewel Shuping, 30, joka sokeutti itsensä tarkoituksella. Siinä missä moni trans kertoo jo varhaislapsuudessa omanneensa tunteen väärässä sukupuolessa olemisesta, Shupingille toi jo lapsena hyvää oloa ajatus sokeudesta ja hän katseli aurinkoa vahingoittaakseen näköään.
Hän kertoo dokumentissa tunteistaan sokeutuessaan: “Olin niin onnellinen. Tunsin, että tätä minun kuuluu olla.” Vaikka Shuping on onnellinen sokeana, hän sanoo, että tämä häiriö on sairaus, eikä kehota muita tekemään samoin kuin hän teki.
Häiriön johtava asiantuntija sanoo: “Ihmiset ovat kokeilleet terapiaa, he ovat kokeilleet lääkitystä. Ne eivät ole tosissaan auttaneet”.
Toisessa dokumentinpätkässä on terveet jalat omaava mies, joka välillä taittelee toisen jalkansa piiloon ja kulkee ulkona kävelykeppien kanssa. Silloin hän omien sanojensa mukaan näkee itsensä sellaisena kuin hänen pitäisi olla. Hän kertoo, että hänen tilansa saa hänet tuntemaan kuin hän joutuisi jatkuvasti laittamaan päälleen maskin.
Viimeisimmässä pätkässä sanotaan, että ruumiin yhtenäiskuvan häiriö on tunnettu 1970-luvulta saakka. Itsensä nälkiinnyttäjiä löytyy jo kaukaa historiaa, joskin katariina sienalaisilla on ollut siihen erilaiset motiivit kuin nykypäivän syömishäiriöisillä, mutta anoreksian klassisia kuvauksia löytyy kuitenkin 1800-luvun puolelta, kertoo mainittu lääkärilehti.
Mitä eri häiriöitä ja ilmiöitä on, missä ihminen on tyytymätön ja onneton omasta kehostaan ja suhde omaan kehoon on vääristynyt?
Transsukupuolisuus
Niin, tietysti. Termi, jolla voidaan tarkoittaa erilaisia ilmiöitä, mutta joka kuitenkin ICD-10-luokituksen mukaan on:
“Tavallisesti henkilöllä on tunne oman anatomisen sukupuolen epämiellyttävyydestä tai epäasianmukaisuudesta.
Diagnostiset kriteerit:
Halu elää ja tulla hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Tavallisesti tähän liittyy toive saada kirurgista ja hormonaalista hoitoa oman ruumiin muuttamiseksi mahdollisimman samankaltaiseksi kuin toivottu sukupuoli.
Transseksuaalisen identiteetin kokemus on kestänyt vähintään kaksi vuotta.
Kyseessä ei ole muun mielenterveyshäiriön, esimerkiksi skitsofrenian oire tai kromosomipoikkeavuus.”
Anoreksia - tai muukin syömishäiriökäyttäytyminen
Tästä on täällä omakin ketju, joten keskustelua erityisesti siitä voidaan jatkaa siellä
.
Periaatteessa tunnettu, mutta ei silti kovin hyvin ymmärretty sairaus, jossa pakonomainen ruoan ja laihduttamisen ajattelu valtaa ajatukset.
Syömishäiriö-liiton sivujen mukaan “Geneettiset tekijät selittävät syömishäiriöalttiudesta noin 50-80 %”. Siellä myös sanotaan, että "On pohdittu, että naishormonit jo itsessään voivat lisätä syömishäiriön riskiä, koska erityisesti estrogeeni osallistuu syömisen ja painonsäätelyyn.
Aivojen rakenteelliset erot voivat olla syömishäiriön taustalla.”
Lääkäriseuran lehden mukaan “Tämän mallin mukaan siis bulimiapotilaan serotoniinijärjestelmä on epävakaa tai sen säätely on puutteellinen. Täydellisyyden tavoittelu, pakonomaisuus ja syömisen rajoittaminen liittyisivät siten lisääntyneeseen serotoniinitransmissioon. Laihduttamalla aikaansaatu synaptisen serotoniinin väheneminen lievittää näitä oireita mutta toisaalta altistaa ahminnalle, masennukselle ja mielialan muutoksille. Laihduttaminen ja ruokavalion säätely toimisivat siis näillä henkilöillä opittuna keinona säädellä keskushermoston serotoniinipitoisuutta ja siten mielialaa.”
Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö
Häiriö, jota sairastava on kohtuuttoman ahdistunut ulkonäöstään kokonaisuudessaan tai jostain yksittäisestä piirteestä siinä, joka on normaali tai vain lievästi poikkeava, ja kokee itsensä sysirumaksi ja on siitä masentunut.
Ihmisellä on muuta elämää häiritseviä pakkotoimintoja, kuten ihon nyppimistä ja peilin edessä jumittamista, jotka pitävät hänet “keskittyneenä omiin vikoihinsa, jolloin
hänen ahdistuksensa kasvaa. Tämä ruokkii sairautta ja tekee sairaudesta vakavamman”, kuvailee Turussa tehty opinnäytetyö. Kannattaa muutenkin katsoa tämä opinnäytetyö, jos aihe kiinnostaa.
Tästä tuli joskus myös dokumentti Miksi olen niin ruma, josta tulee esiin, että häiriö on raskas paitsi sitä sairastavalle, myös häntä tsemppaavalle läheiselle.
Ruumiin yhtenäiskuvan häiriö
Tämä on neurologinen häiriö, jossa ihminen kokee, että jokin hänen kehonosansa on ylimääräinen ja toivoo usein jonkin kehonosansa amputointia tai halvaantumista.
Hesarissa on vain tilaajille näkyvä hieno artikkeli aiheesta, jossa tulee ilmi, että häiriö on neurologinen ja sitä sairastavat ovat valmiita menemään pitkälle päästäkseen eroon ylimääräiseksi koetusta ruumiinosasta, olipa se käsi tai jalka tai jokin muu.
Omasta häiriöstään on julkisuudessa rohkeasti puhunut nainen nimeltä Jewel Shuping, 30, joka sokeutti itsensä tarkoituksella. Siinä missä moni trans kertoo jo varhaislapsuudessa omanneensa tunteen väärässä sukupuolessa olemisesta, Shupingille toi jo lapsena hyvää oloa ajatus sokeudesta ja hän katseli aurinkoa vahingoittaakseen näköään.
Hän kertoo dokumentissa tunteistaan sokeutuessaan: “Olin niin onnellinen. Tunsin, että tätä minun kuuluu olla.” Vaikka Shuping on onnellinen sokeana, hän sanoo, että tämä häiriö on sairaus, eikä kehota muita tekemään samoin kuin hän teki.
Häiriön johtava asiantuntija sanoo: “Ihmiset ovat kokeilleet terapiaa, he ovat kokeilleet lääkitystä. Ne eivät ole tosissaan auttaneet”.
Toisessa dokumentinpätkässä on terveet jalat omaava mies, joka välillä taittelee toisen jalkansa piiloon ja kulkee ulkona kävelykeppien kanssa. Silloin hän omien sanojensa mukaan näkee itsensä sellaisena kuin hänen pitäisi olla. Hän kertoo, että hänen tilansa saa hänet tuntemaan kuin hän joutuisi jatkuvasti laittamaan päälleen maskin.
Viimeisimmässä pätkässä sanotaan, että ruumiin yhtenäiskuvan häiriö on tunnettu 1970-luvulta saakka. Itsensä nälkiinnyttäjiä löytyy jo kaukaa historiaa, joskin katariina sienalaisilla on ollut siihen erilaiset motiivit kuin nykypäivän syömishäiriöisillä, mutta anoreksian klassisia kuvauksia löytyy kuitenkin 1800-luvun puolelta, kertoo mainittu lääkärilehti.