|
Post by Sametti on Jul 17, 2017 7:16:53 GMT 2
Blogini kommenttiosastolle tulee aina välillä ihmisiä, jotka ovat syystä tai kolmannesta olleet mukana sellaisissa piireissä, joissa on paljon intersektionaalisia feministejä. He ovat saattaneet olla itsekin feministejä, mutta (omien sanojensa mukaan) "heräsivät" siitä. He ovat kertoneet suorastaan pelottavia tarinoita feministipiirien kulttiluonteesta ja siitä, että miten siellä ollaan suorastaan uskonnollisessa hurmiossa ja kaikki toisinajattelijat syödään elävältä.
Onko sinulla itselläsi kokemuksia feministeistä tai feministipiireistä? Kerro kokemuksistasi. Millaisia ihmisiä piireissä oli? Millainen meininki siellä oli?
Olitko itse ennen feministi? Miksi et ole enää? Mikä sai sinut "heräämään"?
|
|
|
Post by visakoivu on Jul 23, 2017 23:18:37 GMT 2
On: intersektionaalisen feminismin ja transaktivismin sekasikiössä on joitain kulttimaisia piirteitä. Esim. Sanat uusintavat sortojärjestelmää, joka on siis väkivaltainen transsukupuolisia kohtaan, joten vain tietyt tavat puhua ovat sallittuja.
Ei ole: radikaalifeministiseen liikkeeseen ei liity vastaavia kulttipiirteitä. Radikaalifeminismi kannustaa dialogiin ja itsenäiseen ajatteluun. Katsokaapa vaiKka Julie Bindelin väittelyltä youtubesta niin saatte käsitystä, mitä tarkoitan.
Olen ylpeä feministi ja jokainen nainen on feministeille vapautensa velkaa. Samoin on aivan selvää, että mitä paremmin sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu yhteiskunnassa, sitä paremmin niillä menee ja ne ovat kaikilla mittareilla hyvinvoivimpia ja menestyksekkäimpiä, joten sanoisin, että olemme yhteiskuntana velkaa feminismille. Irtisanoudun intersektionaalisesta feminismistä, siitä voisin joskus kirjoittaa enemmän. Mutta feminismi - sitä me kaikki tarvitsemme yhä.
|
|
|
Post by nelikymppinenakka on Jul 24, 2017 0:02:17 GMT 2
Taitaa tulla pitkä juttu, mutta tulkoon... Kaikki alkoi siitä, kun ensin teini-iässä tulin uskoon. Uskova olen edelleen, vaikka näkemykset ovat vähän muotoutuneet iän myötä. Kiinnostuin feminismistä siksi, että uskovaisten piireissä kohtasin sellaisia pöyristyttäviä misogynistisiä väitteitä, joita en ollut aiemmin tottunut kuulemaan, varsinkin sen aikainen amerikkalaiset käänöskirjat olivat aika tuhtia tavaraa, samoin Suomessa tuolloin vielä jylläävä naispappeuskeskustelu. Tästä kaikesta järkyttyneenä kiinnostuin feminismistä. Lukioikäisenä luin aiheesta paljon omin neuvoin, yliopistossa myös vähän naistutkimusta. Niihin aikoihin, 80-90-luvun taitteessa, feministiset teoriat olivat järkeenkäyviä ja ne tuntuivat aikalailla omilta. Samoihin aikoihin aloin myös reissata ulkomailla, lähdin sitten Erasmus-vaihtoon, ja sillä reissulla olen edelleen Eli vieraat kulttuuritkin alkoivat tulla tutuiksi, eikä aina pelkästään myönteisellä tavalla. Nuorena luulin vastustavani kaikkea muukalaisvihaa, joten oli järkytys havaita, että voin itsekin joissakin tilanteissa suhtautua kielteisesti joihinkin muukalaisiin -en tosin onneksi kaikkiin, minulla on ystäviä joka puolelta maailmaa. To put a long story short, tämä koulufeminismi oli osa maailmankuvaani, ja näillä mentiin aika pitkään. Kävin töissä, menin naimisiin, hankin aika monta lasta, ja jotkin feministiset ideat tuntuivat yhä omilta. Siinä välissä olin vakiintunut myös hengellisesti, palasin rauhallisemman, pohdiskelevan luterilaisuuden pariin Seuraava järkytys tuli vasta tässä 2010-luvulla, kun uskaltaudin Facebookiin ja Twitteriin (twitter-tiliäni ei enää ole, siihen olen jo liian vanha lol). Olin tiiviisti mukana erinäisissä feministiryhmissä, ja huomasin, etten enää ollenkaan viihdy siinä joukossa. Feminismi on mennyt ihan hulluun suuntaan. Kyllä vain, siellä on moniakin lahkolaisuutta muistuttavia piirteitä. Vertailukohtaa on, koska olen nuoruudessani myös usein hengaillut lahkotyyppisissä kristinuskon suuntauksissa. Ainakin kielenkäytön sairaalloinen valvominen on yksi tällainen piirre. Toinen on kaikesta mahdollisesta loukkaantuminen, jopa siitä, että joku ei esim reagoi asianmmukaisesti tai loukkaannu tarpeeksi jostain sortorakenteiden ilmentymästä. Nämä ovat aika lailla samanlaisia piirteitä, joita löytyy kaikenlaisista lahkoa muistuttavista porukoista. Sisällöllisestikin nykyfeminismi on suistunut raiteiltaan. Kaiken maailman niqabin puolustamiset ja epäterveellisten elämäntapojen puolustelu ns kehopositiivisuuden nimissä saavat minut epätoivon partaalle. Olen itse asunut joskus lähellä siirtolaiskortteleita, joissa nainen ei voi edes lenkkeillä... ja jos tästä huomautan, nykyfeministit syyttävät minua kulttuuri-imperialismista, whitesplainingista ja richsplainingista. Nämä naurettavat amerikkalaiset termitkin raivostuttavat. Joten luulisin, että minun aikani on ohi, feminismi on menneisyydessä tuonut paljon hyvää mistä voimme olla kiitollisia, mutta nyt ei voi muuta kuin nostaa hattua ja sanoa heihei.
|
|
|
Post by visakoivu on Jul 24, 2017 1:40:06 GMT 2
Voin allekirjoittaa täysin Akan (sopiiko tällaiset sinunkaupat? ) huomiot. Hurmoshenki on kova, samoin aatteen puhtauden vaaliminen. Intersektfemit ovat täysin valmiita heittämään naiset bussin alle pitääkseen kiinni armaasta moninaisuudestaan, eli tässä yhteydessä uskomusten ja tapojen moninaisuudesta. Kaikella muulla diversiteetillä on väliä paitsi ajatusten diversiteetti on myrkkyä... Mutta älä Akka vielä sano hei hei! Juuri meidän kaikenikäisten oikeasti naisten oikeuksista välittävien on reclaimattava (typerä anglismi mutta miten ton kääntää?) feminismi! Tulee muuten mieleen yksi eräässä sekopäisessä fb-keskustelussa näkemäni keskustelu. Vähän itseäni vanhempi nainen linkitti jotain muslimimaisiin kohdistuvasta väkivallasta. Ensin tuli hirveä huuto siitä että trigger warningit puuttuvat (ajatelkaa nyt miten hirveää olisi, jos intersektfemi, jonka elämän suurimmat ongelmat ovat mansplainaus ja manspreading, joutuisi kohtaamaan sen tosiasian että maailma on aivan helvetillinen paikka naisille!). Sitten tuli tämä kielen- ja ajatuksenpuhtauden vaaliminen, kunnes linkittänyt tyyppi heitettiin ulos. Sen jälkeen haahkat pilkkasivat vielä hetken häntä kuin mitkäkin koulukiusaajat runkkuringissä taputellen toisia selkiinsä jälleen yhdestä onnistuneesta harhaoppisen nujerruksesta. (äh, mä ja mun anekdooteilla keskustelu, mutta niitä on vain niin pirusti ja ne ovat toinen toistaan sekopäisempiä ja oikein huutavat päästä tietoisuuteen.) kyllä harmitti, kun linkittänyt henkilö vaikutti sellaiselta, jolla olisi voinut olla jopa mielenkiintoisia näkemyksiä keskusteluun...
|
|
miksu
New Member
Posts: 20
|
Post by miksu on Jul 24, 2017 21:28:10 GMT 2
Luin hiljattain kirjan, jossa kuvattiin elämää kulttuurivallankumouksenaikaisessa Kiinassa. Nykyinen intersektionaalinen feminismi alkoi vaikuttaa varsin samalta.
Huomaan kyllä myös hyvin samankaltaisia piirteitä, kuin joissain nuoruudessani kohtaamissani uskisporukoissa. Nämä piirteet ajoivat minut silloin pois niistä piireistä ja saman ne tekevät nyt.
|
|
timok
Junior Member
Posts: 99
|
Post by timok on Jul 25, 2017 10:53:14 GMT 2
Itse en ole ollut missään feministipiireissä, enkä oikein missään muussakaan jossain asiassa edes jotenkin äärilaidalla olevissa piireissä. Olen karttanut niitä, koska niiden kohdalla intuitiiviset varoituskellot ovat pärähtäneet soimaan. Tarkkaillut kyllä olen monenkin liikkeen toimintaa, silleen turvallisen etäältä.
Mitä näitä juttuja nykyfeminismistä lukee, niin samaa vouhkaamista löytyy vähän sieltä sun täältä. On rajakkia ja suvakkia, on punikkia ja lahtaria ja vaikka mitä. Uskonlahkoista puhumattakaan. Samaa settiä tuntuu olevan kaikissa, samat systeemit ja vouhkat. Ainoastaan agendalla oleva asia on eri.
Kertonee jotain meistä ihmisistä.
|
|
|
Post by Sametti on Jul 28, 2017 9:20:05 GMT 2
Kertokaa toki lisää välittömistä kokemuksistanne feministipiireissä. Tuo on hauskaa. Tehdään tästä yleinen tarinatuokioketju. :3
|
|